Voi pikavippi -- meinasinpa mennä vipuun
Kerrankos sitä ihminen erehtyy. Minulle meinasi käydä niin kun luin Juuso Seppälän karuselliinkin (kerrankin olin Puheenvuoron ylläpidon kanssa samaa mieltä karuselliinnostopolitiikasta) päässeen pikavippiyrityksiä käsitelleen artikkelin.
Puhunpa aluksi tunteistani, vaikka sen myötä menetänkin miehekkyyt... eikun, ei mitään. No, joka tapauksessa minä inhoan pikavippejä. Niiden korot ovat törkeän korkeat, ja ne ovat ottajalleen erittäin huono diili. Pikavippifirmojen liikeidea on houkutella ihmisiä tuhlaamaan rahoja, joita he eivät ole vielä ansainneetkaan. Täysin minun arvomaailmani vastaista toimintaa, enkä itse henkilökohtaisesti menettäisi yhtään mitään, vaikka pikavipit kiellettäisiin. Kartan velkaa kuin ruttoa enkä käytä edes Visa-korttini luottopuolta kuin pakosta esimerkiksi ulkomailla.
Meinasin jopa kommentoida pikavippien kieltämisen puolesta varsinkin, kun huomasin Seppälän artikkelissa pienen ristiriitaisuuden. Nimittäin sen, että Seppälä kirjoitti, että valtaosa pikavippien ottajista hoitaa lainansa sopimuksien mukaan, mutta toisaalta perusteli pikavippien suuria korkoja niiden kovilla riskeillä. Sitten toinenkin aivosoluni (se fiksumpi, mutta laiskempi) heräsi, ja muistutti johdonmukaisuuden olevan minulle erittäin tärkeä arvo ja, ettei ole johdonmukaista kieltää pikavippejä, jos kuitenkin haluaa sallia esimerkiksi pokerin pelaamisen tai alkoholin nauttimisen.
Niinhän se on, kun asiaa tarkemmin ajattelee. Pikavippi ei loppujen lopuksi ole mitään muuta kuin palvelu, joka myy kalliiseen hintaan rahaa lyhytaikaiseen käyttöön. Pikavippifirma siirtää rahaa asiakkaalle ja odottaa tulevaisuudessa saavansa isomman summan rahaa takaisin. Täsmälleen samoin ajattelee pokerinpelaaja pelipöytään istuutuessaan. Hän laittaa tietyn summan, ns. "buy inin", rahaa peliin ja toivoo tulevaisuudessa voittavansa rahaa muilta pelaajilta. Lisäksi pokeri aiheuttaa taloudellisia ongelmia pienelle osalle pelaajista aivan samoin kuin pikavipit aiheuttavat taloudellisia ongelmia pienelle osalle pikavippaajista. Pokerin kieltämiseen kävisivät täsmälleen samat argumentit kuin pikavippienkin kieltämiseen. Olisi epäjohdonmukaista haluta kieltää edellä mainituista vain toinen.
Samankaltainen vertaus toimii myös alkoholin suhteen. Sekin on puhtaasti viihteellistä ja aiheuttaa ongelmia pienelle osalle käyttäjistä. Moni myös sotkee elämänsä (ja ehkä muidenkin elämän) irtosuhteillaan. Joku jää koukkuun Facebookiin, joku Angry Birdsiin, joku shoppailuun, ja joutuu sen takia vaikeuksiin. Pikavippien kiellon perustelujen mukaan meidän pitäisi kieltää myös ne.
Kieltojen tie on lavea ja loputon. Aina löytyy uusia asioita, joihin joku jää koukkuun ja joilla joku tuhoaa elämänsä. Jotkut tietysti ajattelevat niin, että nykyään "vakiintuneita" (mitä se kenellekin tarkoittaakaan) paheita ei käytännössä enää pystyä kieltämään, mutta uudet huonot asiat voidaan ja pitää kieltää. Eli kielletään kaikki se, mikä suinkin voidaan kieltää. Heillä on tietysti oikeus mielipiteeseensä, mutta minusta sellainen on epäjohdonmukaista ja epätasa-arvoista.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Täysivaltaisten ihmisten sopimusvapauteen on hankala puuttua -ja sitä pikavippien kieltäminen olisi. Toisekseen, pikavippifirmat voivat lainata vain sellaista oikeaa rahaa, jota niillä on. Pankeilla on etuoikeus luoda laina-asiakkaan takaisinmakulupauksen suuruinen summa uutta rahaa tyhjästä. Pikavippitoiminta on siis pankkitoimintaa "rehellisempää."
Minä kieltäisin pankit!
Eikös ihanteellinen tilanne olisi se, että päättäjien ei tarvitse tehdä mitään?
Voidaanko tällaiseen tilanteeseen päästä?
Voin hyvin kuvitella, että "nyt kun on päättäjäksi päässyt niin pakko tehdä jotain !" Eihän sitä nyt kädet taskussa voi valtakuntaa johtaa.
Tämä oli kohtalaisen järkevä arvio kieltämispolitiikasta. Jokaisen pitäisi saada itse päättää omista lainanottamisistaan ja pokerinpelaamisistaan, sekä muista ostospäätöksistään. Jos homma kuitenkin menee överiksi niin, että lainoja ja ostoksia ei kyetä maksamaan, tai kaikki fyrkendaalit palaa pelissä, niin suotakaamme heillekin jonkinmoinen apu ja vastuunmiettimis-ohjelma sen jälkeen.
Totta kai apu suodaan, mutta vaikeuksiin joutuneen auttaminen on aivan eri asia kuin se, että kieltää jonkin asian kaikilta sen takia, että se aiheutti ongelmia muutamille harvoille.
"No, joka tapauksessa minä inhoan pikavippejä."
Minä puolestani en vihaa pikavippejä, koska niissä ei ole mitään vihattavaa.
Minä vihaan rajusti pikavippifirma-yrittäjiä. Ne ovat yrittäjyyden alinta kastia.
Minun on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa kuin suomalainen pikavippiyrittäjä.
"Niinhän se on, kun asiaa tarkemmin ajattelee. Pikavippi ei loppujen lopuksi ole mitään muuta kuin palvelu, joka myy kalliiseen hintaan rahaa lyhytaikaiseen käyttöön."
Kun vielä tarkemmin ajattelee, niin se on pilannut tuhansien tavallisten nuorten ihmisten elämänsuunnittelun, kun luottotiedot ovat menneet noiden niljakkaiden kusipäiden takia.
Kestää pitkän aikaa, kun nuo hairahtaneet nuoret voivat mennä ns. normaaliin pankkiasiakkuuteen noiden kyykäärmeitäkin lierompien pikavippiyrittäjien (muodollisesti,) mutta moraalisesti rikollisen toiminnan takia.
Ilmeisesti vihaat sitten myös ainakin alkoholin, tupakan, makeisten, tietokonepelien, autojen ja moottoripyörien myyjiä/valmistajia ja tietysti myös Veikkaus Oy:tä ja Raha-automaattiyhdistystä. Kaikki edellä mainitut ovat nimittäin pilanneet joidenkin nuorten elämän. Sinulla on paljon vihattavaa.
Samoilla linjoilla. Taitaa olla jonkun liivijengin bisnesidea koko pikavippipelleily. Kieltäminen edustaisi kuitenkin holhouspolitiikkaa, mitä en voi hyväksyä.
Tuskin, Eiköhön pikavippifirmat ole paremminkin liivijengien kilpailija.
Ainakin vielä ymmärtääkseni firmat ovat perineet saataviaan perintätoimistojen kautta ja oikeusteitse.
Siinä missä liivijengit käyttävät toisenlaisia keinoja "toimeksiantajiensa" rahojen noutamiseen. Voisin myös kuvitella, että liivijengien komissiot ylittävät sen, mitä pikavippifirma on valmis maksamaan velanperinnästä.
Sitä taas en tiedä, olisiko liivijengiläinen valmis riskeeraamaan polvienmurskaamisesta seuraavan linnakakun muutaman kympien vuoksi. Ehkäpä se olsi jonkiinlainen oppisopimus-työnnäyte nuoremmille jengi-kandidaateille.
***
Mitä tulee siihen, että suuri osa pikavipinhoitajista hoitaa velkansa, niin tällä ei pitäisi olla mitään tekemistä toiminnan arviointiin, Korhonen.
Jos näin olisi ja päätyisi negatiiviseen arvioon, niin silloinkin pitäisi kieltää pikavipit niiltä, jotka eivät hoida velkojaan. Ei koko bisnestä.
Bisneksen kannalta tällä on sellainen merkitys, että vaikka suurin osa hoitaakin vippinsä, niin niiltä, jotka eivät hoida seuraakin sitten suuret tappiot. Yleensä varmaan koko pääoma ja perintäkulut siihen päälle. Eli tappio voi olla helposti yli 100 prosenttia.
Mitä sitä vauhkoamaan pikavippejä vastaan, jos ei itse niitä halua ottaa tai ei tarvitse. Se, joka niitä ottaa, tietää kyllä mihin sitoutuu. Ja silloin on tilanne, että hän katsoo niitä tarvitsenvansa.
Pikavipit ovat lisäksi vakuudettomia luottoja, joten riski on lainan antajalla. Ainahan korko suuremman riskin luotossa on korkeampi, kuten mm. valtioiden velkakirjoissa. Pikavipeissä on kysymys kuitenkin pienistä summista, joten korkokaan ei absoluuttisesti ole kovin suuri - verrattavissa normaalikorkoisten lainojen luotonjärjestämiskuluihin.
Juuri näin se on, mutta sanotaanko näin, että tämän episodin yhteydessä koin omakohtaisesti syyn sille, miksi libertarismi on niin epäsuosittua. Se nyt vain on niin helppo kannattaa kieltoa asialle, joka ei itseä kosketa millään tavalla.
Sitä paitsi... voin vaikka lyödä vetoa siitä, että pikavipit tullaan kieltämään. Kuntavaalit on puolen vuoden päästä eikä seuraaviin eduskuntavaaleihinkaan kovin pitkää aikaa enää ole. Poliitikot tarvitsevat lisää kukkia hattuihinsa.
Kysymys on pikemminkin siitä pitäisikö pikavipit laillistaa. Pikavipit ovat nimittäin jo nyt kiellettyjä, sillä koronkiskonta (merkittävästi markkinakorkoa korkeampien korkojen pyytäminen) on kriminalisoitu.
Koronkiskonnassa luotottaja käyttää velallisen hädänalaista tilaa järjestelmällisesti hyväkseen pyytämällä kohtuuttomia ehtoja velalle, joka velallisen on pakko saada.
Eli jos vaikkapa sinun perheesi terveys olisi vaarassa menetettyäsi omaisuutesi ja työpaikkasi luonnonkatastrofille, pankit voisivat helposti saada sinut ikuiseen velkavankeuteen pyytämällä elämiseesi tarvitsemastasi lainasta niin korkeat korot ettet voisi käytännössä maksaa sitä takaisin. Olisit velkojasi orja loppuikäsi, tai vähintäänkin siihen asti että onnistuisit lopulta keplottelemaan itsesi velkajärjestelyyn.
Tai vastaavasti yritysten tapauksessa jos firmasi tarvitsisi onnettomuuden takia tilapäistä lainaa välttyäkseen konkurssilta, pankki voisi vaatia niin korkeaa korkoa että käytännössä omistajuus siirtyisi pankille. Käytännössä menestyminen vaatisi katkeamatonta onnenpotkujen sarjaa, sillä veren haistettuaan rahoittajat kyllä ottaisivat aina tilanteesta kaiken irti – kilpailua tai ei.
Tyypillisten pikavippien tapauksessa ei tietenkään puhuta vastaavantasoisesta ongelmasta, mutta kukaan ei voine kieltää etteivätkö tuhansien prosenttien vuosikorot täyttäisi koronkiskonnan tunnusmerkit. Jotta pikavipit laillistettaisiin, koronkiskonnan kriminalisoiva lainsäädäntö olisi kumottava. Tällä olisi merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 13 kommenttia