Ihmisarvosta

Ihmisarvo on noussut vaalien jälkeisen Suomen kuumaksi puheenaiheeksi, kun Jussi Halla-ahon äänivyörystä shokkiin joutuneet tahot ovat kaivaneet Halla-ahon blogista saivartelunsa kohteeksi artikkelin, jossa Halla-aho pohtii sarkastiseen tyyliinsä ihmisarvoa ja sen määrittelyä. Kiihkottomin ja paras lukemani kommentointi aiheeseen löytyy Henry Laasasen artikkelista.

Laasanen toteaa koko kohun johtuneen siitä, että Halla-aho sekoittaa käsitteet ihmisarvo ja ihmisen yhteiskunta-arvo. Laasanen on kyllä oikeassa siinä, että tietyllä tavalla nuo edellä mainitut käsitteet menevät Halla-ahon artikkelissa sekaisin, mutta koko jupakka johtuu kyllä siitä, minkä Halla-aho artikkelissaan toteaakin, että ihmisarvon käsitteen määritteleminen on hyvin hankalaa ja ennen kaikkea kulttuurisidonnaista.

Minä sanoisin, että kohun syy on se, että ihmisarvon käsitteeseen on nykyään sisällytetty vaikka mitä aina tietystä elintasosta lähtien. Me nykyihmiset olemme -- ainakin Länsi-Euroopassa -- saaneet elää yli puoli vuosisataa aikaa, jolloin ihmisiä ei ole tuomittu vankilaan, orjuuteen tai kuolemaan syntyperänsä tai esimerkiksi uskontonsa perusteella. Tänä aikana myös elintasomme on kasvanut mittoihin, joita aiemmin ei olisi voitu kuvitellakaan. Köyhinkin suomalainen elää nykyään paremmin kuin keskimääräinen aatelishenkilö keskiajalla.

Tänä aikana käsitteeseen ihmisarvo on sisällytetty kaikenlaista ennenkuulumatonta. Joidenkin mielestä esimerkiksi nykyinen sosiaaliturva eli minimissään työmarkkinatuki + asumistuki ei riitä "ihmisarvoiseen elämään". Tästä luultavasti johtuu myös tarve vertailla ihmisarvoja. Jos "liian suuri" ihmisarvo tietää huomattavia kustannuksia muille, niin heillä on tietenkin ymmärrettävä syy yrittää pienentää ihmisarvoa. Tämä ilmiö esiintyy myös Laasasen määritelmässä ihmisarvosta:

• 1. "Ihmistä ei saa surmata
  2. Ihminen pitää pelastaa kuolemalta vaaratilanteessa
  3. Ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen elämään"

Kaksi ensimmäistä ovat objektiivisia määritelmiä, mutta ongelmana on kolmas kohta, joka tekee määritelmästä eräänlaisen kehäpäätelmän. Sehän sanoo, että "ihmisarvo tarkoittaa sitä, että pystyy elämään ihmisarvoista elämää". Eli käytännössä ei yhtään mitään. Lisäksi erityisesti liberalismin kannalta on ongelma, jos ihmisarvon määritelmään sisällytetään vaatimus saada elää jonkin tietynlaista elämää. Tämä ei riipu siitä, millaiseksi tuo "jonkinlainen" elämä määritellään, vaan ongelma on, että sen takaaminen yleensä viimeistään ääritilanteissa edellyttää muille velvollisuuksia omilla toimillaan, omaisuudellaan tai muulla vastaavalla taata tuo oikeus "ihmisarvoiseen elämään". Se siis edellyttää muilta aktiivista osallistumista ja tähän aktiiviseen osallistumiseen pakottaminen edellyttää viime kädessä väkivaltaa tai sen uhkaa.

Klassisen liberalismin mukainen ihmisarvon määritelmä sisältää niin ikään kolme kohtaa, mutta mikään niistä kohdista ei edellytä aktiivista osallistumista muilta ihmisiltä. Nämä kolme kohtaa voidaan muotoilla esimerkiksi seuraavasti. Ihmisarvo tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus:

1. Omaan menneisyyteensä
2. Omaan nykyisyyteensä
3. Omaan tulevaisuuteensa, kunhan ei loukkaa kenenkään muun menneisyyttä tai nykyisyyttä

Ensimmäinen kohta tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus omaan omaisuuteensa eli sen hetkisen elämänsä tuloksiin. Asiat, jotka ihminen on omalla työllään ansainnut tai luonut tai saanut toisilta vapaaehtoisina lahjoituksina ovat hänen omaisuuttaan ja hänellä on täysi hallinta- ja käyttöoikeus omaisuuteensa. Toinen kohta viittaa ihmisen fyysisen koskemattomuuden ja omaisuuden suojaan. Kolmas kohta tarkoittaa, että jokaisella on oikeus elää elämäänsä ilman, että joku väkivallalla tai sen uhalla pakottaa hänet toimimaan määräämällään tavalla. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa tämä ilmaistaan sanoilla oikeus onnen tavoitteluun, eli käytännössä siis oikeus elää omaa elämäänsä ilman, että mikään ulkopuolinen taho väkivalloin siihen puuttuu.

Näin määriteltynä kenelläkään -- ainakaan kenelläkään suomalaisella -- tuskin on tarvetta kyseenalaistaa kenenkään ihmisarvoa. Oleellista on se, että tuo ihmisarvon määritelmä ei edellytä aktiivista toimintaa keneltäkään. Sen takaaminen ei ole keneltäkään pois, joten motiivi ihmisarvon vertailuun katoaa.