Tervehdin ilolla perussuomalaisten nousua

Tosin en kuitenkaan siksi, että he olisivat niin hyviä, vaan lähinnä siksi, että muut ovat vielä huonompia. Perussuomalaisten vaaliohjelma on harmillisen ristiriitainen. Ohjelman alussa liberaalikin innostui hienoista virkkeistä, jotka puhuivat yksilön tarpeesta henkiseen kasvuun ja, että jokainen on oman elämänsä asiantuntija. "Oma tupa, oma lupa" on kuulemma hieno tunnuslause.

Valitettavasti se ei kuitenkaan perussuomalaisten mielestä ilmeisesti päde esimerkiksi siihen, että ihmiset saisivat päättää omien rahojensa käytöstä itse, tai siihen, millaisia nautintoaineita kukin omassa tuvassaan käyttää. Ohjelmasta löytyy jokaisen muunkin suuren puolueen tyyliin vannoutunut rahapelimonopolien kannatus ja sen huumepoliittinen kannanotto on suorastaan järkyttävän näköalaton ja vanhanaikainen.

"Huumausainepolitiikassa kannatamme nollalinjaa eli mielestämme ei ole olemassa mietoja huumeita", toteavat perussuomalaiset. Valitettavasti tosiasia kuitenkin on, että huumeiksi luokitelluista päihteistä löytyy hyvinkin erilaisia aineita, joiden vaarallisuus käyttäjälleen vaihtelee suuresti, eivätkä lailliset päihteemme alkoholi, nikotiini ja kofeiini ole läheskään sieltä vaarattomimmasta päästä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:20drugs.gif).

Onneksi perussuomalaisten vaaliohjelmasta löytyy paljon hyvääkin. Esimerkiksi pienyrittäjyyden tärkeyden tunnustaminen on ehdottomasti positiivinen asia, vaikka pelkäänkin, että persujen pienyrittäjyyden tukeminen on sitä samaa vanhaa holhousmeininkiä: "Jos jokin liikkuu, verota sitä. Jos se liikkuu vielä, verota sitä lisää. Kun se vihdoin pysähtyy, maksa sille tukiaisia." Myös koulutuspolitiikka vaikutti minusta ihan järkevältä, sillä ohjelman perusteella perussuomalaiset haluaisivat muokata koulutusjärjestelmäämme paremmin työelämän tarpeita vastaavaksi. Tosiasia kun kuitenkin on, että kaksi putkiasentajaa, kaksi merkonomia, insinööri ja maisteri luovat taatusti enemmän hyvinvointia kuin neljä maisteria ja kaksi insinööriä. Myös pakkoruotsin poistaminen vapauttaisi resursseja hyödyllisempien aineiden opiskeluun.

Erityisen hyvältä vaikutti minusta maahanmuuttopolitiikkaan keskittynyt osio. Oli ilahduttavaa huomata, että ohjelmassa ei juurikaan hehkutettu maahanmuuton rajoittamisesta. Sen sijaan ehdotettiin maahanmuuttajien sosiaalietuuksien leikkaamista, mikä on minusta paras mahdollinen keino kohdemaalle haitallisen eli pääosin sosiaaliturvan motivoimana tapahtuvan maahanmuuton hillitsemisessä. Oikeasti sotaa ja vainoa pakenevat tyytyvät kyllä vähempäänkin, joten heidän auttamisestaan ei siinä mallissa tarvitse tinkiä.

Tehottoman ja usein diktaattorien taskuun päätyvän kehitysavun vähentäminen on myös askel oikeaan suuntaan. Tosin, jotta kehitysmaita saataisiin oikeasti autettua, se vaatisi lisäksi myös tullimuurien ja muiden vapaan kaupan esteiden vähentämistä, jotta kehitysmaat saisivat omia tuotteitaan markkinoille, ja voisivat siten alkaa auttaa itse itseään. Valitettavasti jälkimmäisestä ei perussuomalaisten ohjelmassa puhuttu mitään, ja rivien välistä oli luettavissa, ettei heillä sellaisia aikomuksia olekaan.

Voin siis tervehtiä ilolla perussuomalaisten kannatuksen huikeaa nousua. Eivät he ainakaan muita eduskuntapuolueita huonommilta vaikuta, ja perussuomalaisten nousu tuo kaivattua rikkautta ja eksoottista värinää Suomen ummehtuneeseen poliittiseen ilmapiiriin. Paremmilla vaihtoehdoilla, sananvapauden ja yksityisyyden suojan puolesta puhuvilla Piraateilla, suoraa demokratiaa ajavalla Muutos 2011:llä, yksilönvapauksien puolesta taistelevista Liberaaleista puhumattakaan ei varmaankaan vielä näissä vaaleissa ole mahdollisuuksia suurempaan menestykseen. Ehkä heidän vuoronsa tulee seuraavissa eduskuntavaaleissa tai kuntavaaleissa 2012. Toivottavasti perussuomalaisten menestys on herättänyt kansalaisissa ajatuksen siitä, että ehkä äänestämällä sittenkin voisi vaikuttaa johonkin.