Miten turvataan raiskauksesta syytetyn oikeudet?
Iltalehden mukaan lakivaliokunta tukee seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön tiukentamista siten, että raiskauksen tunnusmerkit täyttyvät myös silloin, kun tekijä käyttää hyväkseen uhrin puolustuskyvyttömyyttä tai tiedottomuuden tilaa. Tämä tarkoittaisi mm. rangaistusten tuntuvaa kovenemista, sillä teon vähimmäisrangaistus nousisi 14 päivästä yhteen vuoteen vankeutta ja mahdollisuus tuomita tekijä pelkkiin sakkoihin poistuisi. Tiukennus herättää ainakin minussa oikeusturvaan ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä
Ensinnäkin, rangaistusasteikon karsinta alapäästä (no pun intended) ei tunnu oikeudenmukaiselta. Kuten Iltalehti toteaa, nykyisin tekijä on selvinnyt nimikkeellä seksuaalinen hyväksikäyttö, mikäli hän on käyttänyt hyväkseen toisen puolustuskyvytöntä tilaa, mutta ei ole saattanut toista puolustuskyvyttömäksi. Tämä kuulostaa minusta ihan järkevältä ja hyvältä periaatteelta. Ovathan rikosnimike ja tuomio aivan erilaisia myös esimerkiksi silloin, jos varastaa puolustuskyvyttömän henkilön lompakon kuin, jos olisi ensin mukiloinut tai huumannut jonkun tajuttomaksi ja sitten ryöstäisi lompakon. Miksei samaa periaatetta voi soveltaa myös seksuaalirikoksissa?
Toinen, vakavampi kysymys koskee syytetyn oikeusturvaa. Poliisin mukaan viidennes raiskausilmoituksista on perättömiä. (Asiasta uutisoi esim. Turun Sanomat.) Koska oikeusjärjestelmä ei ole aukoton, jonkin verran näitä perättömiä ilmoituksia etenee väistämättä myös syytteeseen ja aina tuomioonkin asti. Rangaistusasteikon koventuessa myös väärien tuomioiden aiheuttamat yksilölliset tragediat moninkertaistuvat. Kun vielä huomioidaan se, että kuten esimerkiksi kyläkauppias Vesa Keskisen tapaus osoitti, väärästä ilmiannosta ei tule naiselle mitään seurauksia, niin miten uuden lain tultua voimaan turvataan raiskauksesta syytetyn oikeudet?
Miten estetään se, ettei satunnaiseen yhden illan juttuun hypännyt nainen jostakin suututtuaan tai alun perinkin ihan puhtaassa kiristämistarkoituksessa (kuten Keskisen tapauksessa) uhkaa miestä väärällä raiskaussyytteellä? Olkoot naiset miten paljon miehiä oikeudenmukaisempia, moraalisempia ja parempia ihmisiä tahansa, niin inhimillisiä hekin ovat, ja tarpeeksi houkuttelevan tilaisuuden tullen varmasti sortuvat vääryyksiin. Rangaistusasteikon kovennus, uhrin kaiken vastuun omasta toiminnastaan poistaminen ja väärän ilmiannon seurauksien olemattomuus luovat erittäin houkuttelevat olosuhteet väärille syytöksille.
Iltalehden juttu vilisee epämääräisiä termejä "pelkotila", "avuton tila" ja "kykenemätön puolustamaan itseään". Miten tuollainen tila todistetaan? Vai onko sitä tarkoituskaan todistaa? Otetaanko tässä(kin) käyttöön käänteinen todistustaakka, jossa syytetyn täytyy todistaa, että syytteen esittäjä ei ollut peloissaan, avuton eikä kykenemätön puolustamaan itseään? Voidaanko olettaa, että syytetyllä, joka on usein itsekin ollut päihtynyt, on edes ollut edellytyksiä arvioida toisen tietoisuuden, pelkojen tai avuttomuuden tilaa?
Periaatteessa pidän rangaistusasteikon tiukentamista kyllä hyvänä ajatuksena. Raiskaus on törkeä ja iljettävä rikos. Niin on kuitenkin myös siitä aiheetta syyttäminenkin. Laki kaipaisi siis mielestäni rinnalleen tuntuvasti kiristetyt rangaistukset vääristä syytöksistä. Vääristä raiskaussyytöksistä voisi aivan huoletta kirjoittaa oman lain. Onhan nytkin ehdotetun lakiuudistuksen nimenomainen tarkoitus saada raiskaukset erilaiseen asemaan muihin rikoksiin verrattuna.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mätä hallitus pyrkii kaikin keinoin lisäämään lain tulkinnanvaraisuutta lisätäkseen kokoomuslaisen ja DEMLalaisten juristerian tuloja, lisäosinkona femakkofasistien toiveetkin toteutuvat.
En ymmärrä miten puolustuskyvyttömän hyväksikäyttö vois olla millään kriteerillä lievä?
Jos siihen liittyy vielä pahoinpitely niin siitä tietenkin erikseen oma tuomio ja rangaistus.
Mutta ylipäätään syytettynä olevien asema on ihmetyttänyt itseänikin. Lakihan lähtee siitä että kukin on syytön kunnes toisin todetaan ja juurikin raiskaus on sensorttinen rikos että siitä syyttäminen voi olla pelinappula mustamaalaaamiseksi, kiristämiseksi ties mitä. Sillä voi olla aika totaaliset seuraukset syyttömälle ihmiselle, toki rikolliseksi leimaaminen on aina rankka juttu silloin kun kyseessä onkin syytön.
Mediassa lie käytäntönä maksaa sakkoja perättömistä väitteistä?
Laki ei salli valehtelua mutta milläs estää, jos valehtelijalla on varaa masaa sakkojaan? Kai ne on budjetoitu jo valmiiks joihinkin roskalehtiin?
"Lievä" on tässä tapauksessa suhteellinen termi, jonka tarkoitus on ainoastaan määritellä sitä, mihin kohtaan rangaistusasteikkoa teko sijoittuu. Tokihan nimittäin on oltava eritasoisia raiskauksia aivan kuten mitä tahansa muitakin rikoksia. Rikoksissa on lieventäviä ja raskauttavia asianhaaroja, enkä ymmärrä miksi niitä ei olisi myös raiskaustapauksissa. Näistä rikosten eri tasoista on voitava puhua joillakin termeillä, ja laissa käsittääkseni käytetään tähän tarkoitukseen asteikkoa lievä, tavallinen ja törkeä. Voisihan se asteikko olla myös erittäin törkeä, vielä paljon törkeämpi ja erittäin kauhean kamalan törkeä, mutta minusta se olisi vain epäkäytännöllistä, eikä muuttaisi itse asiaa mitenkään.
Valtio voisi painattaa valmiita naimasopimus-lomakkeita. Vain täyttämällä asianmukaisesti lomakkeen kaikki kohdat tulee molemminpuolisesti sovittua myös sellaisetkin yksityiskohdat, joita ei muuten välttämättä tulisi huomioitua. Tällaisia ovat mm. lasten elatusvelvollisuus ja oikeus perintöön, muut varallisuuden siirrot sopimuskumppaneiden kesken, ym.
- Jos lomaketta ei ole asianmukaisesti etukäteen täytetty, mies tulee tuomita salavuoteudesta.
Sopimuksen vahvistaa, notaari, kirkkoherra tai imaami, kunkin mieltymysten mukaan. Kiireellisissä tapauksissa sopimus voidaan vahvistaa myös tekstiviestillä.
Järjestäytyneessä yhteiskunnassa ei mitään pidä jättää sattuman varaan.
Jani Korhonen:
"... väärästä ilmiannosta ei tule naiselle mitään seurauksia"
Näin on, mutta se ei perustu lakiin, vaan poliisin ja syyttäjien lainvastaiseen käytäntöön. Jos viranomaiselle annettu väärä tieto aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu joutuu poliisin pakkokeinojen kohteeksi tai syytteeseen tai mihin tahansa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin, kyseessä on väärä ilmianto, ja siitä tulee nostaa syyte. Poliisi kuitenkin jättää ne pääosin tutkimatta ja syyttäjä syyttämättä.
Erityisesti tapauksessa, jossa asianomistajaksi ilmoittautuneen tai todistajan valehtelu on sopinut poliisin tavoitteisiin, väärästä ilmiannosta ei ole seuraamuksia.
Alan klassikko on tapaus, jossa kaksi naista soitteli aamuyöstä humalapäissään ympäri Helsinkiä, ja selitti että Antti Piippo (Elqoteg Oy:n silloinen tj ja pääomistaja) raiskaa toista heistä. Toinen selitti omaan puhelimeensa, että "Antti ajaa Riikkaa takaa" ja vieressä istuvan Riikka valehteli omaan puhelimeensa "Antti raiskaa minua". Siis parhaillaan. Naiset olivat saaressa, Tammisaaren saaristossa ja tuttavat soittivat ilmoituksen poliisille, joka oli muutoinkin matkalla saareen.
Naiset valehtelivat näitä puhelimeen vielä siinä vaiheessa, kun poliisit saapuivat saareen ja näkivät, ettei siellä kukaan aja takaa ketään, eikä kukaan raiskaa eikä ole raiskannut ketään. Mantereelle viedyt naiset myönsivät poliisikuulustelussa suoraan soitelleensa tuttavilleen valheita.
Huhu oli kuitenkin pantu Helsingissä liikkeelle, lehtien toimituksiin satoi raiskausvihjeitä ja jotkut sortuivat niitä jopa painamaan. Espoolaisen rikoskomisario Jukka Kasken sekoilun - tai ilkeyden - vuoksi Piippo joutui poliisin pakkotoimien kohteeksi.
Piippo teki naisista rikosilmoituksen. Kyseeseen tuli sekä väärä ilmianto että kunnianloukkaus. Valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski ei nostanut syytettä. Hän väitti röyhkeästi, etteivät naiset tienneet mitä saaressa tapahtui. Nainen, joka toistuvasti selosti puhelimeen, että häntä raiskataan juuri nyt, ei Rautakosken mielestä tiennyt, raiskataanko häntä vai ei. Hänen naiskaverinsa ei myöskään Rautakosken mielikuvituksen mukaan tiennyt, raiskataanko vieressä istuvaa naista tai ajetaanko häntä takaa pitkin metsiä vai ei.
En ole lainoppinut, mutta eikös homma mene niin, että jos laki riittävän selkeästi ja voimakkaasti tuomitsee teon, niin syyttäjällä tai poliisilla ei ole mahdollisuutta jättää syyttämättä tai tutkimatta? Ei kai esimerkiksi murhaa voi jättää tuosta vain syyttämättä tai tutkimatta?
Järkyttävä tarina muuten tuo kertomasi Antti Piipon tapauskin, ja melko samankaltainen kuin Vesa Keskisen tapaus. Suomalainen oikeuskäytäntö kaipaa rangaistuksen koventamisia monessa eri yhteydessä, mutta tuskin missään yhtä selvästi kuin väärien raiskaussyytösten esittämisessä.
Vain, jos vankeus on ainoa mahdollinen rangaistus.
Esitutkinta saadaan jättää tekemättä, jos rikoksesta ei ole odotettavissa kuin sakkoa, jos tekoa on kokonaisuudessaan pidettävä vähäisenä eikä asianomistajalla ole vaatimuksia.
Tämä on selkeää, mutta lisäksi syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä määrätä, ettei esitutkintaa tehdä, jos hän ei tulisi nostamaan syytettä. Siihen kelpuutetaan perusteeksi mm.
- ettei seuraisi kuin sakkoa ja rikos on kokonaisuutena vähäinen
- oikeudenkäynti olisi kohtuuton, esim. osapuolten saavuttaman sovinnon vuoksi, tai siksi että tekijä on toiminut rikoksen aiheuttamien vahinkojen estämiseksi yms.
Nämä ovat siis myös perusteita olla syyttämättä, vaikka tutkinta on tehty.
Teon vähäisyys ja varsinkin haittojen vähäisyys on sinänsä järkevä perustelu.
Ongelma on, että suurimmassa osassa rikoksia sakko on mahdollinen rangaistus, sakko on yleensäkin pääasiallinen seuraamus, joten siitä on muodostunut mielivallan lähde. Aina voidaan vedota siihen, ettei kuitenkaan seuraa kuin sakkoa.
Sakko on kuitenkin yhteiskunnan (noin periaatteessa) kannanotto siihen, mikä on oikein, mikä väärin. Ei sitä pidä holtittomasti vähätellä.
Ei meillä lopeteta liikennevalvontaakaan sillä perusteella, että rangaistuksista 99 % on sakkoja.
Lopputulemana on sitten Piipon (ja miksei Keskisenkin, mutta tunnen sen vain lehtijuttujen perusteella) tapauksen kaltaisia fiaskoja. Otsikoin aikoinaan aiheesta kirjoittamani lehtijutun: "Syyttäjän ohje: valehtele vapaasti".
Vankeus väärästä ilmiannosta ei olisi mitenkään minun oikeustajuni vastaista. Vankeushan voidaan sitä paitsi määrätä ehdollisena, joten liian ankariakaan tuomioista ei tulisi. Tärkeintä olisi, ettei kertomasi kaltaisella lakiteknisellä kikkailulla saataisi väärään ilmiantoon syyllistynyttä päästettyä kuin koiraa veräjästä.
Suomessa on tällä hetkellä yli miljoona sinkkua, ja sinkkujen näkökulma on otettava erityisesti huomioon raiskauslainsäädäntöä uudistettaessa.
Periaatteena tulee olla, että ravintolailtojen jälkeinen satunnainen seksi on mahdollisimman turvallista. Turvallisuuden takaa parhaiten se, että ilmoituskynnys väärinkäytöksistä laskee mahdollisimman alhaiseksi. Tiedämme kokemuksen perusteella, että erilaiset rikkomukset ja rikokset ehkäistään parhaiten sillä, että rikkoja tietää mahdollisuuden joutua vastaamaan teoistaan olevan todennäköinen. Mitä alhaisempi on ilmoituskynnys, sitä turvallisempi yhden yön suhde on etenkin naisille, ja sitä helpompi sinkkunaisten on toteutta seksuaalisuuttaan tilapäisissä seksisuhteissa.
Naisen, tai myös miehen, on pystyttävä yhden yön suhteessa luottamaan siihen, että hän ei joudu esimerkiksi nukkuessaan vastentahtoisen seksuaalisen hyökkäyksen kohteeksi, tai että häntä ei käytetä seksuaalisesti hyväkseen sammuneessa tilassa.
Ruotsissa esillä ollut Wikileaksin Assangen tapaus tuo esille myös sen tärkeän seikan, että yhden yön suhteessa on oltava oikeus ja varmuus siitä, että kondomia käytetään. Erilaiset luistamiset kondomin käytöstä ovat selkeitä rikoksia, ja lisäksi todellinen sairausriski. Tilapäisen seksin ainoa todellinen haittapuoli on sukupuolitautien riskit, jos yhdynnässä ei suojauduta kondomilla.
Sinkut haluavat myös seksiä elämässään, ja sinkkujen seksi on määritelmänsä mukaan tilapäistä seksiä. Mitä selkeämmät säännöt ja lainsäädäntö on, sitä turvallisempaa on tilapäinen seksi, ja sitä helpommin naiset ja miehet voivat sitä harjoittaa. Tällä hetkellä sinkkuseksi on suurissa vaikeuksissa, sillä suomalaisten keskimääräinen elämän aikaisten seksipartnereiden määrä on vain noin 14. Jos tätä määrää halutaan huomattavasti kasvattaa, niin tilapäisille seksisuhteille on luotava turvalliset puitteet.
Selkeät pelisäännöt, selkeä lainsäädäntö, alhainen ilmoituskynnys, näin saadaan paremmat edellytykset irtoseksin harjoittamiselle maassamme ja näin sinkkujen seksuaalisuuden mahdollisuudet saadaan tasa-arvoisemmiksi parisuhteessa elävien kanssa.
Uskon, että väärät raiskaussyytökset tulevat lisääntymään tämän lain myötä. Jos vaikka henkilö pettää puolisoaan kännissä, on helppo väittää, että on vain tullut raiskatuksi.
Asian voisi balansoida siten, että perättömästä ilmiannosta määrättäisiin sama rangaistus kuin siitä rikoksesta, josta ilmianto on tehty. Toisin sanoen jokaisesta raiskausilmoituksesta jompikumpi joutuisi linnaan, joko raiskaaaja tai perättömän ilmiannnon tekijä. Ja yhtä pitkään tuomioon yhtä raskauttavalla rikosrekisterillä.
En ehkä ihan yksi yhteen sentään tuomioita laittaisi. Voihan perättömissä ilmiannoissakin olla lieventäviä asianhaaroja aivan samalla tavalla kuin itse raiskauksessakin. Ja jos ilmianto on perätön, niin niitä raiskauksen lieventäviä asianhaaroja ei saada koskaan selville, joten täysin vastaavaa tuomiota ei ole edes mahdollista antaa. Selkeähän tuollainen käytäntö toki olisi.
Kyllä kyllä, kuten mainitsit kaikissa rikoksissa tuleee ottaa huomioon lieventävät asianhaarat tuomiota määrättäessä. Niin raiskauksissa kuin perätttömissä ilmiannoissakin. Esitin vain perusperiaatteen.
No juu, kyllähän tuo periaate hyvä on. Minusta oleellisinta on, että väärästä ilmiannosta pitää olla selkeästi määrätty riittävän kova rangaistus, jotta tuomarit eivät voisi "kikkailemalla" jättää niitä rankaisematta.
Jani, yksi selkeä vaihtoehto siihen, ettei joudu ikäviin epäilytilanteisiin on se, ettei hakeudu tuntemattomien naisten kanssa intiimikontakteihin, eipä ole mistä syyttää, kun on vain tuttujen ja luotettavien naisten kanssa kontaktissa.
Mutta ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat, väärästä ilmiannosta pitäisi saada syyte.Samoin suhteessa näihin seksuaalinen ahdistelu-tapauksiin.
Maria Rajakari: "Jani, yksi selkeä vaihtoehto siihen, ettei joudu ikäviin epäilytilanteisiin on se, ettei hakeudu tuntemattomien naisten kanssa intiimikontakteihin"
Heh, no juu, mutta tuon saman voi sanoa myös raiskauksista itsestään. Ei hakeudu tuntemattomien miesten kanssa intiimikontakteihin ja välttää voimakasta humaltumista ja öisin yksin liikkumista, niin ei joudu vaaratilanteisiin, mutta eipä tuo ohje kelpaa naisille, joten miksi sen pitäisi kelvata miehillekään.
"eipä ole mistä syyttää, kun on vain tuttujen ja luotettavien naisten kanssa kontaktissa."
Valtaosassa raiskaustapauksia tekijä on uhrin tuttu. Mitenhän mahtaa olla väärissä ilmiannoissa? Niissäkin tekijä on tuttu varmasti ainakin osassa tapauksista. Huhujen mukaan esimerkiksi riitaisissa avio- tai avoeroissa vääriä syytteitä on käytetty.
"Mutta ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat, väärästä ilmiannosta pitäisi saada syyte.Samoin suhteessa näihin seksuaalinen ahdistelu-tapauksiin."
Juuri näin.
Jani, "Ei hakeudu tuntemattomien miesten kanssa intiimikontakteihin ja välttää voimakasta humaltumista ja öisin yksin liikkumista, niin ei joudu vaaratilanteisiin, mutta eipä tuo ohje kelpaa naisille, joten miksi sen pitäisi kelvata miehillekään." -minulle tuo ohje kelpaa kyllä. :=)
"eipä ole mistä syyttää, kun on vain tuttujen ja luotettavien naisten kanssa kontaktissa."
Valtaosassa raiskaustapauksia tekijä on uhrin tuttu. Mitenhän mahtaa olla väärissä ilmiannoissa? Niissäkin tekijä on tuttu varmasti ainakin osassa tapauksista. Huhujen mukaan esimerkiksi riitaisissa avio- tai avoeroissa vääriä syytteitä on käytetty.
- Minulla on niin hyvä "psykologinen tutka", etten mene naimisiin epäluotettavien miesten kanssa jne. ;=)
Mutta summa summarum, samaa mieltä siis. :=)
"Minulla on niin hyvä "psykologinen tutka", etten mene naimisiin epäluotettavien miesten kanssa"
Viisaasti pidät siis tapanasi mennä naimisiin vain luotettavien miesten kanssa. Pidä vain kiinni linjastasi vastaisuudessakin elämäsi taipaleella!
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 20 kommenttia