Sananvapaudesta
Sananvapaudesta on viime aikoina keskusteltu kiivaasti mm. perussuomalaisia kansanedustajaehdokkaita vastaan nostettujen syytteiden (joista toinen johti tuomioon ja toinen hylättiin) ja Niklas Herlinin kirjanostoyritysten johdosta. On ollut melkoinen järkytys havaita, miten monet ymmärtävät sananvapauden niin väärin. Monien kohdalla on käynyt niin, että ei itse asiassa puhutakaan sananvapaudesta vaan aihetta pitäisi ehkä pikemminkin kutsua julkaisupolitiikaksi tai esimerkiksi sanansäännöiksi.
Sananvapauden, tai siis minun käsitykseni sananvapaudesta, määrittelyssä tulee joskus hieman hölmö olo. Tekisi mieli kysyä, että miten niin yksinkertaista asiaa enää voisi selittää tarkemmin. Sananvapaus kun tarkoittaa tiivistettynä sitä, että saa sanoa vapaasti. Sananvapaus takaa oikeuden julkaista omat ajatuksensa muiden ihmisten luettaviksi/kuunneltaviksi. Ei enempää, eikä vähempää.
Varmaan yleisin virhe sananvapausasioissa on vapauksien ja velvollisuuksien sekoittaminen. Jos vaikkapa Uusi Suomi poistaa Puheenvuoro-palvelustaan jonkin blogikirjoituksen tai, jos joku blogaaja poistaa omasta blogistaan sinne kirjoitetun kommentin, niin monesti poiston kohteeksi joutunut kokee sananvapauttaan loukatun. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kenenkään olisi avustettava ketään asiansa julkaisemisessa. Jos sanomalehti tai nettisivusto kieltäytyy julkaisemasta jotakin kirjoitusta, niin se ei loukkaa kenenkään sananvapautta sen enempää kuin minä loukkaan kenenkään liikkumisvapautta, kun en anna autoani kaikkien kyytiä tarvitsevien vapaaseen käyttöön.
Perustuslain 12 § sanoo sananvapaudesta seuraavaa:
- "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."
Mainittu oikeus julkistaa tietoja ja mielipiteitä ei voi tarkoittaa lehtien tai nettisivustojen velvollisuutta julkaista kaikki niille lähetetyt tekstit. Jos tarkoittaisi, niin meillä tuskin olisi enää yhtään päivittäin ilmestyvää sanomalehteä, tai jos olisi, niin sen yksi numero vaatisi luultavasti keskikokoisen paperitehtaan yhden päivän tuotannon. Sivuhuomautuksena voi myös todeta, että 12 § on tosin sisäisesti ristiriitainen jättäessään heti seuraavassa lauseessa takaportin sananvapauden rajoittamiselle toteamalla, että tarkempia säännöksiä annetaan lailla ja, että lailla voidaan asettaa esimerkiksi kuvaohjelmille rajoituksia, jos joku sattuu hihkaisemaan, että "Think of the children! Won't somebody please think of the children?".
Toinen yleinen virhe on yrittää olla ovela, ja tarttua perustuslain kirjaimelliseen tulkintaan kohdasta "kenenkään ennakolta estämättä". Tätä on käytetty paljon esimerkiksi Jussi Halla-ahon sananvapautta rajoittaneen tuomion puolusteluun. Sanotaan, että Halla-aho sai kyllä loogisesti päätellä, että islam on pedofilian pyhittävä uskonto (Koraanin mukaan profeetta Muhammad oli sukupuoliyhteydessä 9-vuotiaan tytön kanssa, ja islamin mukaan kaikki, mitä Muhammad teki on jumalan hyväksymää ja pyhää), mutta sen jälkeen hänen täytyi kantaa päätelmänsä julkaisemisen seuraukset 330 euron sakon muodossa. Eipä silti, tuo 330 euroa oli saadun julkisuuden ansiosta mitä parhain sijoitus, ja hintalaatusuhteeltaan luultavasti kaikkien aikojen edullisin vaalimainos, mutta tuollainen "saa sanoa, mutta pitää kantaa seuraukset" on joka tapauksessa älyllistä epärehellisyyttä, jonka tavoite on sananvapauden rajoittaminen itsesensuurin kautta.
Vastuu sanomisistaan on kaksijakoinen käsite, joka voidaan ymmärtää joko lainopillisesti tai puhekielisenä terminä. Puhekielisenä termi "vastuu sanoistaan" voi tulla mieleen esimerkiksi, jos joku ryhtyy perjantaiyönä kello kolme aamuyöllä esittämään halventavia vihjauksia juuri väkivaltaisen käytöksen takia ravintolasta ulos heitetyn jääkaappipakastimen kokoisen bodarin seksuaalisesta suuntautumisesta, ja saa sen seurauksena turpiinsa. Eiköhän jokainen siinä tilanteessa toteaisi, että mitäs menit aukomaan päätäsi. Lainopillisesti tilanne on kuitenkin päinvastoin. Pään aukoja ei ole syyllistynyt mihinkään, kun taas raivostunutta bodaria odottaa pahoinpitelysyyte.
Lainopilliselta kannalta vastuu sanoistaan tarkoittaa sitä, että jonkin asian (kuten esimerkiksi sen, että parituhatta vuotta sitten 9-vuotiaaseen tyttöön yhtynyt aikamies on pedofiili) sanominen on kiellettyä. Vapaus valita sanottavansa tietystä sallittujen asioiden joukosta ei kuitenkaan ole aitoa vapautta. Jos vaikkapa vanhemmilla olisi oikeus valita (kuten joissain kulttuureissa on tänäkin päivänä) lapsensa sulhas- tai morsianehdokkaat, joista heidän lapsensa voisi sitten "vapaasti" valita, niin tuskinpa kukaan suomalainen sanoisi, että näillä lapsilla on vapaus valita oma elämänkumppaninsa. Vapaus joko on tai sitä ei ole. Pienikin rajoite tuhoaa vapauden. Voisi sanoa "Paholaisen Asianajaja" -elokuvassa esitettyjä vuorosanoja mukaillen: Vapaus on kuin perhosen siivet: jos niitä hipaiseekin, ne eivät enää nouse maasta.
Sananvapautta ei myöskään rajoittanut tämän blogipalvelun omistaja Niklas Herlin, joka pyrki estämään kummityttärensä sieppauksesta kertovan kirjan julkaisemisen yrittämällä ostaa sen julkaisuoikeudet. Siinähän oli kyse kirjan kirjoittajan sananvapaudesta, joka ei tietenkään voi olla uhattuna, mikäli kirjoittaja vapaaehtoisesti (Herlinin tarjoaman rahallisen korvauksen ansiosta) päättääkin jättää sanottavansa sanomatta. Pyyntö ja palkkion tarjoaminen ei koskaan voi rajoittaa vapautta. Eri asia olisi, jos Herlin olisi käyttänyt väkivaltaa estääkseen kirjan kirjoittamisen, mutta tiettävästi ei käyttänyt. Rahan tarjoaminen vaikenemisen vastineeksi ei ole sama asia kuin oikeuden antama antaa sakkotuomio, jonka täytäntöönpano perustuu viime kädessä väkivallan uhkaan. Perustuslain 12 §:n takaama oikeus vastaanottaa tietoja ei voi tarkoittaa sitä, että kaikkien olisi pakko julkaista kaikki tietonsa. Tai jos tarkoittaa, niin Tiitisen lista julkisuuteen, ja heti!
Aidossa sananvapaudessa saisi siis sanoa, kirjoittaa ja julkaista aivan mitä tahansa eikä minkään asian sanomisesta seuraa rangaistusta pelkästään sen sanomisen vuoksi. Sanoilla voi toki aiheuttaa paljonkin vahinkoa, ja siitä on luonnollisesti myös jouduttava vastuuseen. Aidossa sananvapaudessa vastuu ja rangaistus sanoista edellyttäisi kuitenkin, että aiheutettu haitta pitäisi näyttää toteen. Jokaisella syytteellä pitäisi olla asianomistaja, jolle tuo haitta on koitunut ja todistustaakka olisi syytteen esittäjällä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Nykyään kaikki varoo sanomisiaan ja joidenkin huumorintajun puute pistää aika pahasti silmään, loukkaantumisherkkyys on kasvanut ihan mielettömästi.
Juuri on menossa oikeudenkäynti, kun eräässä melko hilpeässä nyyssiryhmässä yksi jäsenen hieman irroitteli, eli jonkin asteen kännipostaus taisi olla ;-)
Lampela pulustusasianajajana näyttäisi olevan asiassa aika hyvin ja ymmärryksellä mukana.
"Nettiuhkailujutun puolustus: "Vain saunapuhinaa"
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2010/12/1241915/nettiuhkailujutun...
"vaan aihetta pitäisi ehkä pikemminkin kutsua julkaisupolitiikaksi tai esimerkiksi sanansäännöiksi."
Tuolla on nimikin, julkaisuvapaus, otan tuolta vanhasta Wikipedian versiosta, kun uudemmista se on jostain kumman syystä poistettu, joten artikkeli taso ja informatiivisuus on laskenut vanhaan verrattuna.
"Sananvapaus ei ole sama asia kuin julkaisuvapaus. Lehdistöllä on julkaisuvapaus, mikä tarkoittaa sitä, että lehden toimituksella tai omistajalla on oikeus valita, mitä sisältöä lehteen painetaan. Esimerkiksi sanomalehtien mielipidepalstan sensuuri ei riko sananvapautta, vaan tässä yhteydessä sananvapaus tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus tehdä oma tiedotusväline, jossa julkistaa oman mielipiteensä, ja käyttää niitä muita tiedotusvälineitä, jotka siihen vapaaehtoisesti suostuvat, tai viestiä tiedotusvälineitä käyttämättä.
Sananvapauteen ei kuulu oikeus saada muilta apua sanomansa levittämiseen, vaan oikeus levittää sanomaansa ilman, että muut sitä pakkokeinoin estävät."
http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sananvapaus&oldid=6673916
Tuo lainaamasi Wikipedian artikkelihan puhuu juuri samasta asiasta kuin minun artikkelini kappaleet 3-5. Se ei ole sama asia, mihin viittasin itse keksimilläni termeillä "julkaisupoiltiikka" tai "sanansäännöt". Tarkoitin niillä esiin tuomiani kieroutuneita käsityksiä sananvapaudesta, joilla ei itse asiassa ole juurikaan tekemistä vapauden kanssa, vaan niiden tavoitteena on rajoittaa (sanan)vapautta.
Luinko hätäisesti väärin, päädyin tulkintaan tästä kirjoittamastasi kokonaisuudesta:
"On ollut melkoinen järkytys havaita, miten monet ymmärtävät sananvapauden niin väärin. Monien kohdalla on käynyt niin, että ei itse asiassa puhutakaan sananvapaudesta vaan aihetta pitäisi ehkä pikemminkin kutsua julkaisupolitiikaksi tai esimerkiksi sanansäännöiksi."
Olen aivan sama mieltä, monet ymmärtävät sanavapuden väärin ja puhuvat sanavapaudestaa ja sen rajoittamisesta siinäkin tapauksessa, että kysessä on julkaisuvapaus, näitä ei osata erottaa jostain syystä.
Tuo edellä mainittu FBK:n oikeudenkäytiä on ollut hupaisaa seurata, Lampela vertaa jo Pohjois-Koreaan ;-)
"Pohjois-Korean meininkiä, jos ihmiset eivät saa keskenään esittää kommentteja..."
http://www.nelonen.fi/uutiset/kotimaa/asianajaja-ihmettelee-miksei-vanha...
Kiitos Jani erittäin aiheellisesta artikkelistasi sananvapaudesta.
Itse katson sananvapautta perusoikeuksien pohjalta.
On mielipiteenvapaus - minkäänlaisesta mielipiteestä ei saa rankaista.
On julkaisuvapaus - jokaisella on oikeus julkaista mielipiteensä esimerkiksi kirjana.
MUTTA!
Kenelläkään EI ole oikeutta VALEHDELLA esimerkiksi jonkun henkilön sanoneen tai tehneen sellaista, jota ei todellisuudessa ole tapahtunut.
Tällaista valehtelua on tapahtunut ja tapahtuu jatkuvasti mm. US:n "sivuilla".
Käsite sananvapaus EI kata VALEHTELUA.
Valehtelun itsessään ei pidä olla kriteeri vaan aiheutetun haitan. Sananvapaus sallii jopa valehtelun, mutta aiheutetut haitat pitää toki joutua korvaamaan aivan, kuten minkä tahansa muunkin toiminnan haitat pitäisi joutua korvaamaan haitan kärsineelle.
Olen täysin eri mieltä tässä asiassa.
Minusta on aivan selvästi RIKOS valehdella jonkun nimeltä mainitun, tunnistettavan henkilön, sanoneen tai tehneen jotakin sellaista, jota tämä ei ole tehnyt.
Se ei minusta ole oleellista onko kyseisestä valehtelusta aiheutunut mitattavaa vahinkoa.
Inhoan sydämeni pohjasta valehtelua ja valehtelijoita.
Jos ei voi elää valehtelematta, niin minun mielestäni ei tartte elää ollenkaan.
Putkinen: OK, tässä mielipiteemme eroavat. Minä olen yleensäkin hyvin varovainen uhrittomien rikosten suhteen ja sellainenhan valehtelu ilman haitan aiheuttamista nimenomaan on. Valehtelun sallimista voisi ehkä perustella myös käytännöllisyydellä. Totuus kun ei ole aina mitenkään itsestäänselvä käsite. Kaikki asiat, joita tällä hetkellä pidämme totena eivät välttämättä olekaan totta. Pelkän valehtelun kriminalisointi johtaisi melkoisen kiemuraisiin oikeusjuttuihin.
Suhtaudun itsekin äärimmäisen kielteisesti valehteluun siinä mielessä minkä Putkinen mainitsee.
Minusta on samantekevää, jos ihminen omalla nimellään puhuu puppua, se vain mustaa tämän ihmisen maineen ja kunnian.
Mutta jos ihminen laittaa toisen suuhun sanoja, joita tämä ei ole koskaan sanonut, se tulisi kriminalisoida.
Uskoisin, että Putkinen ja minä olemme saaneet aikalailla patologisia valehtelijoita levittämään tietoja, mitä mukamas olemme sanoneet tai mitä mukamas edustamme.
Onneksi saamme kirjoittaa omia kirjoituksiamme vaihteeksi ilman sensuuria, niin jokainen voi lukea noista teksteistä suoraan, mitä omalla nimellään kirjoittavat oikeasti sanovat.
Markus Lehtipuu: "Suhtaudun itsekin äärimmäisen kielteisesti valehteluun siinä mielessä minkä Putkinen mainitsee."
Ei se, etten halua kriminalisoida valehtelua tarkoita, että suhtautuisin siihen jotenkin myötämielisesti. Inhoan valehtelua samoin kuin muutakin huonoa käytöstä, mutta minusta niitä ei käytännössä voi kriminalisoida vaarantamatta ihmisten perusoikeuksia.
"Uskoisin, että Putkinen ja minä olemme saaneet aikalailla patologisia valehtelijoita levittämään tietoja, mitä mukamas olemme sanoneet tai mitä mukamas edustamme."
Voih, tuota olen saanut itsekin kokea vaikka millä mitalla. Sanopa vaikka mitä tahansa positiivista perussuomalaisista tai Jussi Halla-ahosta, ja heti muutama kommentoija leimaa sinut rasistiksi, fasistiksi ja vaikka miksi. Se on ikävää, inhottavaa ja ärsyttävää, mutta ei siitä ole käytännössä edes mahdollista saada ketään oikeudelliseen vastuuseen.
Entä miten yleensäkään määritellään, milloin henkilö valehtelee väittäessään jonkun edustavan jotakin? Voihan joku olla ihan vilpittömästi niin tyhmä, että on päässyt siihen käsitykseen, että esimerkiksi minä olisin rasisti. Voisiko tällaista henkilöä tuomita (oikeudessa) valehtelusta, jos hän kerran oikeasti uskoo sanomansa olevan totta?
Entä miten suhtauduttaisiin niihin miljooniin (tai ainakin miljoonaan) ihmiseen, jotka väittävät, että Suomi on kapitalistinen valtio? Ei sekään ole totta, mutta he varmasti täysin vilpittömin mielin uskovat, että olisi.
"Onneksi saamme kirjoittaa omia kirjoituksiamme vaihteeksi ilman sensuuria, niin jokainen voi lukea noista teksteistä suoraan, mitä omalla nimellään kirjoittavat oikeasti sanovat."
Mielestäni tämä on (valitettavasti) ainoa tapa korjata väärät käsitykset.
YK:n ihmisoikeussopimukset
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
14. artikla
--------------------------
g) olla tulematta pakotetuksi todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyytensä.
--------------------------
Ts oikeudessa voi valehdella vapaasti omassa asiassaan. Vain haastetun todistajan on kerrottava totta. Mihin ilmiöön ex-hiihtoliiton johto paneutuu omassa tapauksessaan.
Muhammed ei ollut pedofiili. Mikä on vale, kuten edellä sanottiin. Saako tällaista edes sanoa.
Sananvapaudessa ei periaatteessa olisi mitään ongelmaa, ellei suomeen olisi stal.vihr.oik.min. avulla järjestetty valtionsyyttäjäuudistusta ja valtionsyyttäjälaitosta. Tämä valtionsyyttäjä on alkanut ajamaan asianomistajarikoksia valtionsyyttäjänä.
Kaikkea siis pitää ja voi sanoa mutta vastineeksi toisilla ihmisillä on oikeus loukkaantua ja vaatia sanojaa tilille.
Suomalaisessa oikeudenkäytössä moni kommariylipiston hörhö on niin sekaisin että pitää mm oikeistolaisuutta synonyymiä rikollisuudelle ja jopa valtionsyyttäjät pitävä äärioikeistolaisuutta tai ääri-islamilaisuutta rikollisena. Mikä on täysin vastoin perustuslakia ja sen määrittelemiä yksilövapauksia. Kaikkea saa ja voi olla, kunhan ei rajoita muita omilla valinnoillaan.
Ikäväksi tai kestämättömäksi tilanteen tekee se että valtionsyyttäjälaitoksen virkamiehet ovat alkaneet ajamaan ASIANOMISTAJARIKOKSISSA kanteita. Tämä on tolkuton ja kestämätön tilanne. Vain loukattu tai loukatuksi itsensä tunteva voi ryhtyä peräämään kunniaansa oikeudessa. Valtiosyyttäjän tehtävä ei ole ajaa mm allahin puolesta tai profeetan puolesta oikeutta minkä suomen valtionsyyttäjälaitoksen lahjattomat toopet ovat virkavapaudella tulkinneet itselleen kuuluvaksi tehtäväksi.
Esim uskonnollisten ryhmien loukkaukset ovat ko ryhmien omien kannepäätösten takana. Ei valtionsyyttäjän tulkinnan. Mutta tähän tuskin saadaan korjausta ilman poliittisen valtionsyyttäjälaitoksen poliittista korjausta. Tämän jälkeen suomalaisessa sananvapaustaistelussa ei tietysti ole loppua tiedossa mutta ainakin järjellisempi peruslähtökohta.
Hyvä kirjoitus, mutta tuohon loppuun haluaisin tarkentaa, että aito sananvapaus tarkoittaa vapautta sanoa mitä tahansa ilman pelkoa siitä, että joku väkivaltamonopoli saattaa päättää vetää sanojan siitä vastuuseen, oli asianomistajia tai ei. Sanojalla on toki vastuu sanoistaan, mutta se tulee vain ja ainoastaan siitä, että sanoessaan jotain hän pistää peliin luotettavuutensa. Jos hän valehtelee, muut voivat tehdä tai jättää tekemättä johtopäätökset hänen luotettavuudestaan jatkossa. That's it.
Kuten Savossa hyvin tiedetään, vastuu on lopulta aina kuulijalla. Koskaan ei voi oikeastaan tietää puhuuko sanoja totta vai ei, joten kuulijan on ihan itse päätettävä, luottaako hän sanomaan ja toimiiko hän jotenkin sen perusteella. Jos toimii (tai ei), niin vastuu on hänellä, ei sanojalla.
"Hyvä kirjoitus, mutta tuohon loppuun haluaisin tarkentaa, että aito sananvapaus tarkoittaa vapautta sanoa mitä tahansa ilman pelkoa siitä, että joku väkivaltamonopoli saattaa päättää vetää sanojan siitä vastuuseen, oli asianomistajia tai ei."
Juuri tuota yritin sanoa.
"Sanojalla on toki vastuu sanoistaan, mutta se tulee vain ja ainoastaan siitä, että sanoessaan jotain hän pistää peliin luotettavuutensa."
Vai yritinkö? Tarkoitatko, että jos sanoillaan on aiheuttanut todistettavaa haittaa jollekulle, niin siitäkään ei pitäisi joutua oikeudelliseen vastuuseen?
Miten sanoillaan voi aiheuttaa todistettavaa haittaa jollekulle?
Mielipaha ei ole todistettava haitta, koska sitä voi väittää syntyneen syntyi sitä tai ei, eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi mitata.
Otetaanpa esimerkkejä. Heittele sinäkin vastaesimerkkejä, jos siltä tuntuu.
1) Jos Aatu sanoo Hermannille, että juutalaiset pitäisi tappaa, ja Hermanni sitten menee ja tappaa, niin vastuu teosta on tasan Hermannin, sillä Aatu lausui mielipiteensä, jonka Hermanni olisi voinut jättää myös huomiotta.
2) Jos Aatulla on käskyvaltaa Hermanniin ja hän käskee tätä tappamaan juutalaisia, silloin myös Aatu on vastuussa teosta, mutta kyse eli olekaan sanan- eli mielipiteenvapaudesta vaan tehtävänannosta.
3) Jos Petteri sanoo Anterolle, että Teppo on epäluotettava huijari, ja tämän seurauksena Antero ei tee kauppaa Tepon kanssa, niin vastuu on silloin Anteron. Hän valitsi uskoa mieluummin Petteriä kuin Teppoa. Jos myöhemmin osoittautuu, että Petteri oli itse epäluotettava huijari tässä asiassa, niin ehkäpä Antero ensi kerralla uskoo mieluummin Teppoa, tai sitten toistaa virheensä. Petterillä ei voi kuitenkaan olla mitään vastuuta Anteron valinnoista, sillä jokainen tekee valintansa ihan itse, vaikka saisivat mitä tahansa niihin liittyviä - virheettömiä tai valheellisia - tietoja muilta ihmisiltä. Täytyy vain opetella tunnistamaan keiden sanaan voi luottaa ja keiden ei.
Olen aivaa samaa mieltä Matilaisen kanssa pienellä varauksella: jos joku käskee/yllyttää toista tekemään yksittäisen (identifioitavissa olevan) teon, kyseessä on rikoskumppanuus.
Jos taas kyseessä on yleisempi puhe, josta toinen tekee johtopäätöksiä jotka johtavat tekoon, sitä ei voida katsoa teoksi.
Esim. Villen mielestä ministeri X pitäisi teloittaa aamunkoitteessa, koska on korruptoitunut imbesilli
1) Ville perustaa Facebook-ryhmän jossa samanmieliset kokoontuvat
-> kyseessä on mielipide ja kuuluu sananvapauden piiriin
2) Ryhmässä alkaa keskustelu jossa ryhmän jäsen Kalle alkaa suunnitella avoimesti teloitusoperaatiota ja Martti sekä Untamo avustavat Kallea siinä mistä löytyisi parhaat teloitusvälineet ja Morten vuokraa senaatintorin teloitusta varten
-> valmistelu rikokseen, josta Kalle on päävastuussa ja Martti, Untamo ja Morten yllytyksestä (teon avustaminen)
-> Ville taasen ei osallistu yllytykseen -> ei osallinen tekoon
3) Tor-Henrik lukee ryhmästä kuinka läpimätä ministeri X on ja käy ampumassa ministerin mutta kukaan ei avusta häntä
-> Henkilö on kiihottunut itsekseen ja on yksin vastuussa murhasta/taposta
En ole samaa mieltä yllyttämisestä. Toista voi maanitella ja suostutella ryhtymään ilkeyksiin vaikka kuinka, mutta se on sen toisen ihan ikioma päätös, että ryhtyykö.
Myöskään rikosten suunnittelun ja suunnitelmien julkaisun tulisi olla vapaata, ellei nyt sitten niin tehdessään paljasta jotain tietoa, jonka on sitoutunut pitämään salaisena. Rikoksentekijä on kuitenkin se, joka tekee väärin rikokseen ryhtyessään. Rikoksen suunnittelullahan voi olla muitakin tarkoituksia kuin rikoksen edesauttaminen, kuten niiden ehkäisy!
Käskeminen on sitten asia erikseen, sillä käskeminen tarkoittanee sitä, että käskettävä on joko sitoutunut toimimaan käskijän käskyjen mukaisesti tai toimii käskijän väkivallalla uhkaamana. Tällöin käskijällä on myös vastuu käskettävän teoista, sillä hän ei ole vain puhunut mielipiteitään vaan on käskenyt asioita tehtäväksi.
"Toista voi maanitella ja suostutella ryhtymään ilkeyksiin vaikka kuinka, mutta se on sen toisen ihan ikioma päätös, että ryhtyykö."
Kokeillaan verbiä "avustaminen" sitten, yllyttäminen saattaa olla liian laaja käsite.
Jos Morten vuokraa paikan teon suorittamiseksi, osallistuuhan hän tekoon vaikkei itsessään toteuttaisi väärintekoa. Eihän tekoa ja valmistelevaa prosessia voida erottaa toisistaan täydellisesti.
Tietenkin jos Morten vuokraa *paikkaa* tai vuokraa paikan pyynnöstä, ilman osallisuutta, hän ei ole rikoskumppani.
Vastaavasti jos Martti sekä Untamo edesauttavat rikosvälineen hankkimisessa, onhan siinä selkeä teko olemassa.
Vertaa: Kalle aikoo ryöstää pankin ja lupaa tonnin Nikolle että tämä ajaisi pakoautoa ja näin tapahtuu. Tulisiko Nikoa syyttää oikeudessa osallisena rikokseen?
"Myöskään rikosten suunnittelun ja suunnitelmien julkaisun tulisi olla vapaata, ellei nyt sitten niin tehdessään paljasta jotain tietoa, jonka on sitoutunut pitämään salaisena. Rikoksentekijä on kuitenkin se, joka tekee väärin rikokseen ryhtyessään. Rikoksen suunnittelullahan voi olla muitakin tarkoituksia kuin rikoksen edesauttaminen, kuten niiden ehkäisy!"
Niin voihan sitä testata toki turvallisuusjärjestelmien tai varotoimien pitävyyttä, mutta tämä on aika eri asia kuin rikoksen tosiasiallinen suunnittelu (valmistautuminen tekoon).
Tässä ajatuksessasi on vähän periaatteen ja todellisuuden välinen konflikti: jos rikosten suunnittelu on sallittua julkisesti niin niiden ennaltaehkäisy voi heikentyä. Henkirikoksissa tämä varsinkin on hankala periaate, koska ei kuollutta "lohduta" että hänen sananvapauttaan on suojeltu olemassaolonsa (vapaus olla olemassa) kustannuksella.
"Otetaanpa esimerkkejä. Heittele sinäkin vastaesimerkkejä, jos siltä tuntuu."
1) Annikki väittää riitaisan avioeron yhteydessä Superbrändi Oyj:n markkinointipäällikön paikkaa hakevan ex-miehensä Pentin käyttäneen heidän yhteisiä lapsiaan seksuaalisesti hyväksi. Oikeusjuttu nostetaan, mutta koska byrokratian rattaat pyörivät hitaasti, ei Penttiä ehditä todeta syyttömäksi, ja koska Superbrändi Oyj on hyvin tarkka julkisuuskuvansa suhteen, niin sen hallitus katsoo, ettei tässä tilanteessa uskalla palkata Penttiä, vaikka hän muuten paras hakija onkin. Penttiä ei myöskään enää pyydetä kaljalle niin usein kuin ennen, eikä kummitytön synttäreillekään tullut tänä vuonna kutsua.
2) Sanomalehti Ainatotuus, joka on jo pitkään ollut tunnettu luotettava tiedonvälittäjä, palkkaa kesätoimittajaksi Ville Valehtelijan, jonka Mainio Mallas Oy on palkannut vahingoittamaan pahinta kilpailijaansa Kuohuva Kalja Oy:tä. Ville julkaiseekin artikkelisarjan, jossa väitetään Kuohuva Kalja Oy:n lisäävän juomiinsa erittäin haitallisia lisäaineita, jonka seurauksena Kuohuva Kalja Oy:n tuotteiden menekki romahtaa. Asiaa ryhdytään selvittelemään, Ville saa potkut ja Ainatotuus julkaisee etusivullaan väärien tietojen oikaisun ja pahoittelun. Valitettavasti kahden olutpanimon kilpailu on ollut niin kovaa, että Kuohuva Kalja Oy on ehtinyt mennä konkurssiin. Myös Ainatotuus -lehden levikki romahtaa sen jäätyä historiansa ensimmäisen kerran kiinni valehtelusta.
Näissä tapauksissa Annikki ja Ville ovat mielestäni korvausvelvollisia sanoistaan.
"Jos Morten vuokraa paikan teon suorittamiseksi, osallistuuhan hän tekoon vaikkei itsessään toteuttaisi väärintekoa."
Kyllä, juuri vahvennetun kohdan vuoksi. Mutta tässä nyt etäännyttiin jo aika pitkälle sananvapaudesta.
"Kalle aikoo ryöstää pankin ja lupaa tonnin Nikolle että tämä ajaisi pakoautoa ja näin tapahtuu. Tulisiko Nikoa syyttää oikeudessa osallisena rikokseen?"
Toki, mutta edelleen, nyt ollaan jo aika kaukana sananvapaudesta. Villeä tuskin voidaan syyttää siitä, että hän vihjasi Kallelle pakoauton ja -kuskin olevan ovela veto.
"jos rikosten suunnittelu on sallittua julkisesti niin niiden ennaltaehkäisy voi heikentyä."
Eikös juuri päinvastoin, julkisesta suunnittelustahan seuraa se, että uhri/kohde voi saada hyvinkin tarkkoja tietoja mahdollisesta uhasta etukäteen?
"Näissä tapauksissa Annikki ja Ville ovat mielestäni korvausvelvollisia sanoistaan."
Täytyy muistaa, että Annikilla ja Villellä ei ole mitään oikeutta pitää nimeään pois julkisuudesta. Näin tehdessään Annikki uhraa koko tulevan luotettavuutensa ("muistatko, tää oli se täti joka syyttä syytti ex-miestään insestistä? palkataanko? pitäskö ehkä alkaa seukkaa sen kaa?") ja Ville orastavan uransa toimittajana ("ai sä olit se jannu joka tuhosi Ainatotuuden maineen? ovi on hei tossa."). Luulisi myös Ainatotuudella olevan sen verran kannustinta pitää kiinni maineestaan, että kesätoimittajien jutut eivät pääse lehteen ilman ennakkokatselmointia.
Levittämällä väärää tietoa voi tehokkaasti pilata oman maineensa, mutta se ei voi olla rangaistavaa. Mietihän nyt, rangaistavuushan riippuisi tuossa siitä, ottiko vai eikö joku muu väärän tiedon levittäjän sanoman todesta! Jos kukaan ei olisi uskonut Annikkia, olisiko hänen väitteensä silti ollut rangaistava ja olisiko hän korvausvelvollinen? Mikä rikos se sellainen on, jonka rikollisuus riippuu muiden reaktioista tekoon?
Pasi Matilainen: "Levittämällä väärää tietoa voi tehokkaasti pilata oman maineensa, mutta se ei voi olla rangaistavaa."
Rangaistus valheiden levittäjälle varmasti tulee tätä kautta, mutta se ei paljoa lämmitä työpaikkansa menettänyttä (tai saamatta jättänyttä) tai konkurssiin mennyttä panimoa.
"Mietihän nyt, rangaistavuushan riippuisi tuossa siitä, ottiko vai eikö joku muu väärän tiedon levittäjän sanoman todesta!"
Niin riippuisikin, enkä minä näe siinä mitään väärää. Jos valehtelee, eikä siitä aiheudu haittaa kenellekään, niin en näe mitään syytä myöskään rangaista tai tarkemmin sanottuna langettaa korvausvastuuta kenellekään. Lisäksi, varsinkin jälkimmäisessä esimerkissä voidaan minusta pitää itsestään selvänä, että lehden lukijat ottavat väitteet todesta, sillä tiedon lähteenä pidetään hyvämaineista lehtiyhtiötä, eikä yksittäistä toimittajanketaletta.
"Jos kukaan ei olisi uskonut Annikkia, olisiko hänen väitteensä silti ollut rangaistava ja olisiko hän korvausvelvollinen?"
Minun mielestäni ei.
Mikä rikos se sellainen on, jonka rikollisuus riippuu muiden reaktioista tekoon?"
Itse asiassa en tarkoittanut rangaistavuutta, vaan aiheutetun haitan korvaamista. Itse valehtelun ei tekona tarvitse olla rangaistavaa (siinä mielessä kuin esimerkiksi ylinopeus yleisillä teillä tällä hetkellä on rangaistava teko, vaikka se ei aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa kenellekään), mutta aiheuttamistaan selkeistä, todistettavista ja konkreettisista haitoista pitäisi minun mielestäni joutua vastuuseen.
Mitenkäs muuten väärien syytteiden tehtaileminen eli oikeuslaitoksen edustajille valehtelu? Voisiko se olla mielestäsi rangaistavaa? Vaikka syytteet todettaisiin perättömiksi viidessä minuutissa, niin niistä aiheutuisi kuitenkin vastaajalle suunnattoman paljon vaivaa, kun poliisi taatusti joutuisi syytteitä tutkiessaan ainakin jonkun verran häiritsemään syytettyä.
Jani Korhonen: "Itse asiassa en tarkoittanut rangaistavuutta, vaan aiheutetun haitan korvaamista. Itse valehtelun ei tekona tarvitse olla rangaistavaa..."
Mitenkäs tämä sitten enää liittyy sananvapauteen? :-)
"Mitenkäs muuten väärien syytteiden tehtaileminen eli oikeuslaitoksen edustajille valehtelu?"
Syytteen nostaminen voidaan nähdä sitoumuksena sekin yhtä lailla kuin todistajanlausunto. Eli syytteen nostamisen edellytyksenä voidaan pitää sitoumusta väärän syytteen nostamisen synnyttämien vahinkojen korvaamiseen.
Pasi Matilainen: "Mitenkäs tämä sitten enää liittyy sananvapauteen? :-)"
Siten, että valehtelija, jolta korvauksia vaaditaan, varmaankin vetoaa sananvapauteen saadakseen vaatimukset kumotuksi.
"Eli syytteen nostamisen edellytyksenä voidaan pitää sitoumusta väärän syytteen nostamisen synnyttämien vahinkojen korvaamiseen."
Eli väärän syytteen kohteeksi joutuneelle, ja sen takia työnsä menettäneelläkö voisi olla oikeus korvauksiin?
"Eli väärän syytteen kohteeksi joutuneelle, ja sen takia työnsä menettäneelläkö voisi olla oikeus korvauksiin?"
Tietenkin, jos tuollainen sitoumus on tehty. Voisin kuvitella, että vapaassa yhteiskunnassa harvassa olisivat ne oikeuslaitokset (toki sellaisiakin varmasti olisi), jotka eivät tuollaista sitoumusta edellyttäisi.
Aika älytön näkemys. Esimerkiksi levittämällä perättömiä valheita on yrittäjille voitu aiheuttaa miljoonien tappioita.
Tai tilanne, jossa valheen levittäjällä ei ole mitään hävittävää, mutta valheen uhrilla koko elämä. Kattaako täydellinen sananvapaus valehtelun oikeudessa? Todistajan valehdellessa että syytetty on moninkertainen murhamies, syytetty lynkataan tai toimitetaan loppuiäksi linnaan. Sitten selviää, että todistaja valehteli. Mutta todistaja vetoaakin sananvapauteen, ja että vastuu on kuulialla.
Vapauteen ei kuulu vahingon aiheuttaminen toiselle tai toisen vapauden riisto. Sellainen kuuluu vain kaaokseen ja anarkiaan, mutta kaaos ei edusta inhimillistä vapautta. Joidenkin liberalismi näyttää olevan Kaaoksen palvontaa eikä inhimillisen vapauden tavoittelua.
Todistajanlausuntojen oikeellisuutta voidaan pyrkiä varmistamaan siten, että todistaja sitoutuu ennen lausuntoaan puhumaan vain ja ainoastaan totta tai korvaamaan valehtelunsa aiheuttamat haitat täysimääräisinä vahingonkorvausten kera. Jos todistaja tällaisen sopimuksen tekee, se myös sitoo häntä ja hän vapaaehtoisesti luopuu vapaudestaan valehdella siinä asiayhteydessä. Jos todistaja ei tällaista sopimusta tee, hänen luotettavuutensa todistajana lienee vähintäänkin kyseenalainen.
En tiedä mistä sen liberalismin kaivoit, mutta minä en ole liberaali vaan voluntaristi. Se tarkoittaa vapaaehtoisuuden maksimoimista ja pakottamisen kieltämistä.
"Esimerkiksi levittämällä perättömiä valheita on yrittäjille voitu aiheuttaa miljoonien tappioita."
Onko sinulla jokin yksittäinen esimerkki tällaisesta? Sellainen, joka voitaisiin todentaa, joka on dokumentoitu ja varmistettu - haitta todettu, että jossa tämä tieto on perätöntä, eikä tulkinnallista?
Olen kuullut tämän väitteen monta kertaa, mutta kukaan ei ole koskaan onnistunut todistamaan sellaista tapahtumaketjua. Tulkinnallinen tieto ei ole kelvollista, koska kyse on subjektiivisesta käsityksestä.
"Tai tilanne, jossa valheen levittäjällä ei ole mitään hävittävää, mutta valheen uhrilla koko elämä. Kattaako täydellinen sananvapaus valehtelun oikeudessa?"
Oikeudessa valehtelu on rikos, jolla ei ole yhtään mitään tekemistä sananvapauden kanssa. Kyseessähän on harhaanjohtaminen oikeudellisessa prosessissa, jossa todistaja/kantaja sitoutuu prosessin sääntöihin.
"Todistajanlausuntojen oikeellisuutta voidaan pyrkiä varmistamaan siten, että todistaja sitoutuu ennen lausuntoaan puhumaan vain ja ainoastaan totta tai korvaamaan valehtelunsa aiheuttamat haitat täysimääräisinä vahingonkorvausten kera. Jos todistaja tällaisen sopimuksen tekee, se myös sitoo häntä ja hän vapaaehtoisesti luopuu vapaudestaan valehdella siinä asiayhteydessä. Jos todistaja ei tällaista sopimusta tee, hänen luotettavuutensa todistajana lienee vähintäänkin kyseenalainen."
Hups, en huomannut refreshata selainta, Pasi vastasikin tähän. Juuri näin kuten Pasi totesi. Oikeudenkäynnissähän tämä yllämainittu periaate on todellakin käytössä, joten siinä on kyse prosessuaalisesta kysymyksestä.
Siitähän on poikkeuksia kuten todistaminen itseänsä tai puolisoansa vastaan ja niin edelleen.
Jouni Kokkonen: "Tai tilanne, jossa valheen levittäjällä ei ole mitään hävittävää, mutta valheen uhrilla koko elämä."
Tuollaisessa tilanteessa tuskin auttaa minkäänlainen laki tai mitkään rangaistukset. Lisäksi, tuo on mainio esimerkki siitä, että vapaassakin maailmassa ihmisillä on syytä olla syrjimättä, riistämättä ja vahingoittamatta toisiaan. Kenenkään ei yksinkertaisesti kannata ajaa ketään sellaiseen tilanteeseen, missä ei ole mitään hävittävää, vaikka siihen mahdollisuus lain ja yhteiskuntajärjestelmän puolesta olisikin.
"Sanomalehdistön tuen tarkoituksena on tukea ruotsin, saamen ja romanin kielillä sekä viittomakielellä julkaistuja sanomalehtiä ja verkkojulkaisuja sekä ruotsinkielistä uutispalvelua. Tarkoituksena on siten edistää sananvapautta sekä tiedonvälityksen monipuolisuutta ja moniarvoisuutta."
http://www.sanomalehdet.fi/index.phtml?s=183
Että semmosta tällä kertaa.
Hyvän tavan mukaista on, että vainajasta ei puhuta pahaa. Onko tapa siksi, että hän ei voi puolustautua vai muusta syystä, sillä nyt ei ole merkitystä.
Miten analysoisit perättömän, halveksuvan tai muuten huonoon valoon saattavan tiedon levittämistä vainajasta. Olipa hän sitten Muhametti-vainaa, Jeesus-vainaa tai kuka tahansa-vainaa.
- Sananvapauden kannalta katsottuna.
Hyvät tavat eivät liity sananvapauteen. Täytyy kyllä myöntää, että sananvapautta puolustaessaan joutuu välillä puolustamaan jos jonkinmoista viheltäjää niin, että välillä meinaa usko vapauteen loppua.
Siinä, ettei vainajista saa puhua pahaa kyse on nimenomaan vain hyvästä käytöksesä. Laki itsessään on vainajien suhteen jopa löysempi kuin elävien. Laki ei kiellä vainajien herjaamista.
”Myöskään rikosten suunnittelun ja suunnitelmien julkaisun tulisi olla vapaata, ellei nyt sitten niin tehdessään paljasta jotain tietoa, jonka on sitoutunut pitämään salaisena. Rikoksentekijä on kuitenkin se, joka tekee väärin rikokseen ryhtyessään. Rikoksen suunnittelullahan voi olla muitakin tarkoituksia kuin rikoksen edesauttaminen, kuten niiden ehkäisy!”
Johonkin se raja on vedettävä. Mielestäni rikoksen suunnittelun tulee olla rangaistavaa.
Onhan sekin vasta suunnittelua, kun hankkii räjähdettä, eihän se vielä todista mitään?
Kaikki suunnittelu olisi sallittua ennen kuin varsinainen rikos on tehty?
Miten sitten voitaisiin ehkäistä terroristi-iskuja?
Mielestäsi suunnittelu ei ole vielä rikos…
"Mietihän nyt, rangaistavuushan riippuisi tuossa siitä, ottiko vai eikö joku muu väärän tiedon levittäjän sanoman todesta!"
Valehtelun itsessään pitäisi olla tuomittavaa, varsinkin, jos sitä käyttää tarkoituksellisesti toista vastaan tai yrittäen aiheuttaa haittaa. Rangaistavuus ei voi riippua siitä, miten joku on tiedon ottanut vastaan. Seuraukset ovat ennalta arvaamattomia ja vahinko on jo silloin tapahtunut, kun se todetaan.
Väittäessään toisen tehneen tai sanoneen sellaista, mitä ei ole todellisuudessa tapahtunut, on oltava rangaistava teko, sillä ei tuolla voi olla mitään tekemistä hyvän tarkoituksen kanssa. Pahuutta ei tule pitää sananvapauden synonyymina.
Jouni Kokkonen: "Tai tilanne, jossa valheen levittäjällä ei ole mitään hävittävää, mutta valheen uhrilla koko elämä."
”Tuollaisessa tilanteessa tuskin auttaa minkäänlainen laki tai mitkään rangaistukset. Lisäksi, tuo on mainio esimerkki siitä, että vapaassakin maailmassa ihmisillä on syytä olla syrjimättä, riistämättä ja vahingoittamatta toisiaan.”
Valheen pulputtaminen on sallittua ja vain jos aiheutat jotain todella pahaa, joka voidaan ehdottomasti todistaa, kannat ehkä vastuusi? Ei voi olla niin, että valehtelija voi vedättää laillisesti koko ajan ja kärsijöiksi jäisivät reilut ja totta puhuvat ihmiset.
Jos valehtelusta seuraa riittävä rangaistus, se vähenee.
Jos valehtelu olisi sallittua, ei se tarkoita sitä, että syrjiminen, riistäminen ja vahingoittaminen loppuisivat - päinvastoin!
”Hyvät tavat eivät liity sananvapauteen.”
Hyvien tapojen tulisi koskettaa meitä kaikkia :)
Tämän foorumin ohjeistusta:
"Älä levitä huhuja tai valheita."
"Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan."
:)
Vieras nainen: "Ei voi olla niin, että valehtelija voi vedättää laillisesti koko ajan ja kärsijöiksi jäisivät reilut ja totta puhuvat ihmiset."
Noinhan tuo nykyäänkin menee. Kavereilleen, vanhemmilleen, aviopuolisoilleen, baaritutuille yms. saa valehdella niin paljon kuin kehtaa. Poliitikot valehtelevat päivästä toiseen ammattimaisesti silmät ja suut täyteen. Mm. Jäätteenmäki sanoi useaan kertaan ja julkisesti, ettei ollut pyytänyt mitään salaisia papereita. Kiinni jäätyään hän toki joutui eroamaan, mutta oikeudessa häntä ei tuomittu mistään. Pelkkä valehtelu ei nykyään ole rikos.
"Onhan sekin vasta suunnittelua, kun hankkii räjähdettä, eihän se vielä todista mitään?"
En nyt aivan käsitä millä tavalla tekovälineen hankkiminen lukeutuu suunnitteluksi. Itse jakaisin prosessin karkeasti näin: 1. idea, 2. suunnittelu, 3. valmistelu ja 4. toteutus (+ 5. mahdolliset jälkitoimet). Tekovälineen hankkiminen menee mielestäni tuonne valmisteluosastolle aika vahvasti.
Tosin sillä ei ole juuri väliä, sillä mielestäni myöskään valmistelun ei pidä olla rikollista. Riittää, että itse toteutus luetaan rikolliseksi. Pitäähän jokaisella olla mahdollisuus ymmärtää aikeidensa vääryys myös niinkin myöhäisessä vaiheessa kuin juuri ennen toteutusta ja siten peruuttaa toteutus. Jos aiempi wannabe-rikollinen ei teekään hankkimallaan räjähteellä rikosta, niin räjähde ei olekaan rikoksentekoväline vaan esimerkiksi rakennustyömaalla käytettävä työväline.
Rikoksia on hyvä pyrkiä ehkäisemään, mutta niiden suunnittelun ja valmistelun kriminalisointi ei ole oikea tapa siihen. Itse asiassa niiden kriminalisointi vain pahentaa tilannetta: jos wannabe-rikollisesta tuleekin oikea rikollinen jo suunnitteluvaiheessa, jolloin hän ei ole vielä tehnyt mitään, niin hänellä on huomattavasti matalampi kynnys viedä suunnitelmansa loppuun asti, koska hän joka tapauksessa on jo syyllinen.
Suunnittelun ja valmistelun "vapaus" sen sijaan mahdollistaa sen, että rikosaikeet tulevat asianomaisten tietoon entistä aiemmin - jo ennen toteutusta - ja myös sen, että suunnittelu ja valmistelu tapahtuvat amatöörimäisemmin, kun niiden piilottelupaine ei ole niin suuri.
Ennen kaikkea kysymys on kuitenkin siitä, että suunnittelun ja valmistelun kieltäminen loukkaisi yksilöiden omistusoikeutta itseensä ja omaisuuteensa. Jos esimerkiksi suunnittelu tapahtuu yksinomaan wannabe-rikollisen pääkopassa, sen kieltäminen tarkoittaisi käytännössä hänen omien aivojensa käyttöoikeuden rajaamista! Ei kenelläkään muulla yksilöllä tai yhteiskunnalla ole sellaista valtaa saati oikeutta puuttua vielä viattomien ihmisten aivotoimintaan, niin kauan kuin se ei konkreettisesti aiheuta haittaa muille. Vasta rikollinen teko, sellaisen yritys tai sellaisen konkreettinen, välitön uhka antaa muille oikeuden puuttua (wannabe-)rikollisen yksilöön ja omaisuuteen. Piste.
Asiasta on kirjoittanut varsin seikkaperäisesti Brynolf Honkasalo. Mitä Kiinaan muuten kuuluu?
Eipä ollut entuudestaan tuttu nimi tuo Honkasalo. Tiivistä? :)
Mitäs täällä Kiinassa, äsken käytiin Macissä syömässä ja tässä jälkiruoaksi vähän blogikommentointia. :) Jos sitä huomenna kävis vaikka Ikeassa hakemassa pullon Absolutia. ;)
Honkasalo oli Suomen rikosoikeuden isä. Ennen vanhaan eli 1990-luvulla valmistelu oli rangaistavaa vain erikseen mainituissa törkeissä rikoksissa tyyliin maanpetos. Tavallisesti rangaistavuus alkoi vasta, kun toiminta oli edennyt yrityksen asteelle. Nykymeiningistä en tiedä.
Honkasalo muistetaan homoseksuaalisen käytöksen määritelmästään, johon kuului muistaakseni keinahteleva käynti.
Näinhän Suomen rikoslakia nykyäänkin tulkitaan. Ei siinä ole mitään muutosta tullut, poikkeuksena on tuo maanpetos ja terroristisen toiminnan valmisteleminen taitaa olla myös.
Nk. "laiton uhkaus" josta ollaan hiljattain puhuttu mediassa on oikein hyvä esimerkki tästä. Pelkkä uhkailu ei ole tuomittavaa, teon uhan pitää olla myös realisoitunut että poliisi siihen puuttuu.
Omasta elämästäni voin kertoa esimerkin tuosta jälkimmäisestä: sekopäinen (jonkinsortin skitsofreniaa sairastava) naapurini vuosia takaperin uhkasi useampaan otteeseen tappaa minut, johon poliisi totesi, että ennenkuin se kaveri on vähintään kurkussa kiinni tai osoittaa aseella he eivät voi tehdä mitään. Päätin sitten muuttaa toiseen asuntoon, en viitsinyt ottaa riskiä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 41 kommenttia