*

Yksilönvapauksien ja tasa-arvon puolesta "Vapaudesta hetkellisen turvallisuuden tähden luopuva ei ansaitse kumpaakaan." - Benjamin Franklin

Demokratian myyttejä 3: enemmistö on aina oikeassa

Oletetaan, että myytti 1 ja myytti 2 pitäisivät paikkansa eli, että demokratiassa jokainen ääni olisi merkittävä ja kansa hallitsisi. Johtaisiko demokraattinen prosessi tällöin automaattisesti hyvään lopputulokseen? Ei välttämättä. Vaikka enemmistö uskoisikin johonkin, ei se välttämättä vielä tarkoita, että se olisi totta. Menneisyydestä löytyy paljon esimerkkejä tästä. Aikoinaan enemmistö ihmisistä uskoi, että maa on litteä, orjuus on hyväksyttävää, eivätkä eläimet voi tuntea kipua.

Valitettavasti oma etu ohjaa usein ihmisten päätöksentekoa myös äänestyksissä. Ihmiset äänestävät niitä puolueita, joiden he uskovat tuovan itselleen parhaimmat edut. Näin siitä huolimatta, että he tietävät muiden joutuvan kustantamaan nuo edut. Onko tämä reilua tai tavoiteltavaa? Valitettava totuus on, että monet kannattavat demokratiaa siksi, että he uskovat kuuluvansa enemmistöön, joka pääsee hyötymään vähemmistöjen kustannuksella. He toivovat, että saavat jaettua omaa taakkaansa ja etuja muiden kustannuksella. Tämä on pikemminkin korkean moraalin vastakohta.

Vaikuttaako tämä liioittelulta? Jos joku päättää kavereidensa kanssa ryöstää jonkun lompakon kadulla, he syyllistyvät rikokseen. Jos enemmistö päättää säätää jonkin uuden vähemmistöä koskevan veron tai veronkorotuksen (esimerkiksi veneveron), niin se on täysin laillista. Mutta miten se loppujen lopuksi eroaa ohikulkijan lompakon varastamisesta? Kun asiaa ajattelee, niin demokratian perusperiaate -- se tosiasia, että enemmistö määrää -- on pohjimmiltaan epämoraalinen. Demokratiassa moraali jää enemmistön tahdon jalkoihin. Määrä korvaa laadun. Jotakin haluavien lukumäärä voittaa moraalin ja oikeudenmukaisuuden.

1900-luvun brittiläinen poliitikko ja kirjailija Auberon Herbert kirjoitti demokratiasta näin:

  • Huoneessa on viisi miestä. Jos kolmella heistä on jokin mielipide ja kahdella vastakkainen mielipide, niin oikeuttaako se näitä kolmea miestä pakottamaan kaksi muuta omalle kannalleen? Mikä maaginen voima antaa näille kolmelle miehelle, koska heitä on yksi enemmän, vallan kahteen muuhun ja siten oikeuden omistaa heidän sielunsa ja ruumiinsa? Jos heitä olisi neljä, niin jokainen heistä olisi oman itsensä herra, mutta kun tämä viides mies, Taivas yksin tietää millä motiiveilla, liittyy jompaankumpaan joukkoon, niin tämä joukko välittömästi omistaa vähemmistöksi jääneen joukon. Onko alentavampaa ja epähyväksyttävämpää taikauskoa olemassakaan? Eikö tämä ole sama asia, kuin vanhat taikauskot keisarien ja ylipappien kiistämättömästä vallasta alamaisiinsa?

* * *

Kirjoituksen innoituksena on Frank Karstenin ja Karel Beckmanin kirja Beyond Democracy. Kirjoitus on samalla osto- tai ainakin lukusuositus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Kiitos kirjavinkistä! Ostin tuon juuri parilla eurolla Kindleeni.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Moraali ei ehkä ole ihan niin yksiselitteinen ja kaiken kattava juttu kuin annat ymmärtää ;)

Asia ja sen vastakohta voidaan kummatkin nähdä moraalisina tai epämoraalisina jos niitä lähestytään sopivasta kulmasta. Niin myös verotusta tai verottamatta jättämistä.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

No joo, moraali toki on suhteellinen käsite. Tässä kirjoituksessa pidettiin oletuksena sellaista moraalia, jonka mukaan varastaminen on väärin. On tietysti varmasti olemassa muunkinlaisia moraaleja.

Käyttäjän mjkrie kuva
Mika Riekki

Kansanäänestys, oli se sitten neuvoa antava tai ei, on sen vuoksi ok, että useinkaan ei tiedetä varmasti, mikä on se oikea ratkaisu. Voi vaan jälkikäteen jossitella, että ehkä se toinen ratkaisu olisikin ollut parempi. Tästäkään ei välttämättä ole suoranaista varmuutta, voihan olla, että se toinen ratkaisu olisi osoittautunut jostain toisesta näkökulmasta vielä huonommaksi. Pointti on se, että jos ne 3 miestä viidestä kerran ovat sitä mieltä, että tässä kohtaa kannattaa kääntyä oikealle eikä vasemmalle, niin todennäköisesti se on parempi ratkaisu kuitenkin, kuin että jäisivät siihen risteykseen tappelemaan, kuka on oikeassa, jos kerran kellään ei ole sattunut karttaa mukaan.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ydinkysymys onkin, että voisiko porukka tuollaisessa tilanteessa jakaantua niin, että ne kolme miestä jatkavat matkaansa oikealle ja kaksi muuta vasemmalle. Demokratiassa se ei ole mahdollista.

Käyttäjän arnold kuva
Antti Arola

Oleellista on rajanveto, mitkä ovat sellaisia asioita, joista on perusteltua päättää demokraattisesti kaikkia osapuolia sitovasti, ja mitkä sellaisia, joissa kukin tahollaan voi tehdä omat ratkaisunsa.

Tällä hetkellä ensin mainitussa korissa on varmasti paljon sellaista, jonka voisi siirtää jälkimmäiseen koriin tehden kaikki (paitsi ehkä vallanjanoiset poliitikot ja byrokraatit) tyytyväisemmiksi.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Lienee itsestään selvää, että enemmistö ei ole aina oikeassa. Yhtä selvää lienee myös, että enemmistö ei toimi aina moraalisesti. Ei demokratia tuollaisiin asioihin pysty. Eikä toisaalta pysty mikään muukaan hallintojärjestelmä. Mutta demokratiassa on yksi hyvä puoli jota juuri missään muussa systeemissä ei ole. Demokratiassa kansalaiset pystyvät antamaan potkut kelvottomina pitämilleen johtajille. Ja johtajien kelvottomuuden tunnistamisessa kansalaiset ovat kohtuullisen hyviä.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Totta, demokratiassa potkujen antaminen johtajille on ainakin helpompaa kuin diktatuurissa. Ei näiden kirjoitusten tarkoitus ole väittää, ettei demokratiassa olisi mitään hyvää, vaan, että demokratiaa pitää voida tarkastella ja kritisoida objektiivisesti kuten mitä tahansa muutakin hallintomallia. Demokratian ainoa vaihtoehto ei myöskään ole diktatuuri, mutta palaan siihen myöhemmin.

Toimituksen poiminnat