Demokratian myyttejä 2: demokratiassa kansa hallitsee

Tämä on demokratian perusajatus. Demokratia tarkoittaa kirjaimellisesti kansanvaltaa. Mutta hallitseeko kansa todella demokratiassa?

Ensimmäinen ongelma tässä on se, että ”Suomen kansaa” ei ole olemassakaan. Olemassa on ainoastaan viisi ja puoli miljoonaa ihmisyksilöä, ja yhtä monta mielipidettä, toivetta ja kiinnostusta. Kuinka he kaikki voisivat hallita? Eihän kukaan sano esimerkiksi, että kansa haluaa Facebookin tai, että kansa haluaa Prisman. Jotkut haluavat, jotkut eivät. Sama pätee poliittisiin mielipiteisiin. Hollantilainen koomikko Willem Kan muotoili asian osuvasti: ”Demokratia on kansan tahto. Joka aamu lehteä lukiessani hämmästyn, että mitä minä tänään tahdonkaan.”

Käytännössä demokratiassa se ei myöskään ole kansa, joka päättää, vaan enemmistö tai tarkemmin sanottuna enemmistö äänestäjistä. Vähemmistöön jääneiden on mukauduttava enemmistön päätöksiin. Eikö vähemmistö kuulukaan kansaan? Kuulostaa erikoiselta, mutta oletetaan nyt, että enemmistön tahto on sama asia kuin kansan tahto. Tekeekö kansa siis päätökset demokratiassa? Demokratioita on kahdenlaisia: suoria ja epäsuoria. Suorassa demokratiassa asioista päätetään kansanäänestyksellä, joissa jokaisella äänioikeutetulla on yksi ääni. Epäsuorassa demokratiassa äänestäjät äänestävät tietyn määrän ihmisiä tekemään päätökset heidän puolestaan. Selvästikin epäsuorassa demokratiassa ihmisillä on huomattavasti vähemmän valtaa kuin suorassa demokratiassa. Silti lähes kaikki nykyiset demokraattiset valtiot, Suomi mukaan luettuna, ovat epäsuoria demokratioita.

Epäsuorissa demokratioissa saatetaan silloin tällöin järjestää kansanäänestys jostain asiasta, mutta se on erittäin harvinaista. Viimeisimpänä esimerkkinä Euroopassa tästä on Iso-Britannian kansanäänestys Euroopan Unionista eroamisesta. Suomessa sitovan kansanäänestyksen järjestäminen ei ole nykylain mukaan mahdollista. Niin sanottuja neuvoa-antavia kansanäänestyksiä, jotka ovat oikeastaan vain mielipidemittauksia, täällä on järjestetty vain kahdesti. Joulukuussa 1931 äänestettiin kieltolain kumoamisesta ja lokakuussa 1994 Euroopan Unioniin liittymisestä. Molemmissa tapauksissa eduskunta tosin päätti kansanäänestyksen tuloksen mukaisesti, mutta sen ei olisi ollut mikään pakko tehdä niin, ja kerran kuudessakymmenessä vuodessa on aika verkkainen tahti kysyä kansan tahtoa.

Miksi kansanäänestyksiä sitten järjestetään niin harvoin? Tähän annetaan yleensä kaksi selitystä: kansanäänestyksen järjestäminen olisi liian monimutkaista ja äänestäjillä ei ole riittävästi ymmärrystä käsiteltävistä asioista.

Ensimmäinen väite on voinut olla pätevä joskus aikaisemmin, mutta nykytekniikalla pystyttäisiin helposti järjestämään kansanäänestys aiheesta kuin aiheesta vaikka viikoittain. Puolueiden kannatuskorttien keräys sähköisesti tai Kansalaisaloite.fi palvelu osoittavat, että Suomessa voitaisiin aivan hyvin kysyä kansalta esimerkiksi pitäisikö Suomen erota eurosta, haluammeko lähettää taloudellista tukea Kreikkaan, kuinka paljon turvapaikanhakijoita Suomeen tulisi päästää tai solmitaanko ehdotettu Kiky-sopimus. Miksei kansalta kysytä? Demokratiassahan kansa hallitsee, eikö niin?

Entäpä toinen väite, jonka mukaan äänestäjät eivät ymmärrä riittävästi asioista voidakseen tehdä päätöksiä? Jos näin on, niin miten heillä olisi riittävästi ymmärrystä valitsemaan, minkä puolueen edustajien pitäisi päästä päättämään? Jos puolustaa demokratiaa, niin joutuu myöntämään, että ihmisillä on ainakin jonkin verran ymmärrystä, jotta he voivat olla mukana vaikuttamassa päätöksentekoon. On totta, että monet suuren luokan päätökset ovat hyvin monimutkaisia ja niillä voi olla hyvinkin kauaskantoisia vaikutuksia, mutta mikä takaa sen, että päättämään valituilla henkilöillä on yhtään sen enempää ymmärrystä niistä? Demokraattisissa vaaleissahan kuka tahansa voi asettua ehdolle ja tulla valituksi. Onko eduskunnan kellarissa jokin salainen viisauden lähde, josta uudet valitut kansanedustajat pääsevät juomaan? Vai onko politiikkaan mukaan menneillä paremmat moraaliset arvot kuin keskivertokansalaisella? Tästä ei ole tähän mennessä minkäänlaista näyttöä.

Ei todellakaan vaikuta siltä, että demokratiassa kansa hallitsisi. Ainakin nykyisen hallituksen päätöksiä tunnutaan kritisoivan lähes joka taholta. Ja vaikka joku olisikin johonkin yhteen tiettyyn päätökseen tyytyväinen, hän todennäköisesti vastustaa jotain toista päätöstä. Tosiasia on, että päättävään asemaan päässeet voivat tehdä melko pitkälle mitä haluavat. Eikä heidän valtansa pääty eduskunnan portaille tai ministeriön ulko-ovelle. Monet johtavassa asemassa toimineet poliitikot päätyvät korkeisiin (ja hyvin palkattuihin) virkoihin valtiota lähellä oleviin organisaatioihin kuten Suomen Pankkiin, eläkevakuutusyhtiöihin tai Veikkaus Oy:öön.

Silti valtion säätäessä jonkin uuden lain demokratian puolustajat sanovat, että ”me äänestimme sen puolesta”. Tämä vihjaa, että ”meillä” ei enää ole oikeutta valittaa siitä. Tämän suhteen ollaan kuitenkin harvoin johdonmukaisia. Homoseksuaalit totesivat näin, kun uusi avioliittolaki hyväksyttiin, mutta tuskin tyytyvät mukisematta kohtaloonsa, jos Aito avioliitto -aloite menee läpi eduskunnassa. Ympäristöaktivistit vaativat demokraattisesti päätettyjen tuulivoima- yms. päätösten täytäntöönpanoa, mutta eivät kaihda laittomiakaan keinoja protestoidessaan silloin, jos demokraattisesti säädetään heidän mielestään ympäristölle vahingollisia lakeja. Ilmeisesti ”me” emme sittenkään äänestäneet niiden puolesta.

* * *

Kirjoituksen innoituksena on Frank Karstenin ja Karel Beckmanin kirja Beyond Democracy. Kirjoitus on samalla osto- tai ainakin lukusuositus.

janikorhonen
Muut Jyväskylä

Riippumaton liberaali

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu