Demokratian myyttejä 1: jokainen ääni on merkitsevä

”Jokainen ääni on tärkeä!”, ”Käy äänestämässä!”, ”Sinun äänesi ratkaisee!”. Tuollaisia, ja vastaavanlaisia iskulauseita kuulee joka puolelta aina vaalien lähestyessä. Sanoma on, että jokainen ääni on merkitsevä. Se on totta — yhden kolmasmiljoonasosan verran, jos puhutaan Suomen eduskuntavaaleista. Eli yhdellä äänellä on 0,00003% vaikutus lopputulokseen. Tuollainen vaikutus on käytännössä sama kuin nolla. Mahdollisuus sille, että sinun äänesi ratkaisee, on häviävän pieni.

Käytännössä vaikutus on vieläkin pienempi, sillä eduskuntavaaleissa ei äänestetä mistään asiakysymyksistä, vaan ainoastaan siitä, minkä puolueen edustajat pääsevät päättämään noista kysymyksistä. Ja kun heidät on kerran valittu päättämään, niin seuraavan neljän vuoden aikana he voivat päättää mitä tahansa. Toki puolueilla on aina jonkinlaiset vaaliohjelmat, mutta päättäjät eivät välttämättä aina niitä noudata. Vaalilupaukset sinänsä ovat jo yleinen vitsi, mutta vaikka joku poikkeuksellinen yksilö omista lupauksistaan pitäisikin kiinni, niin ei hän kuitenkaan yksin asioista päätä. Vaalilupaukset kaatuvat yleensä viimeistään siihen, että asioista on neuvoteltava muiden puolueiden edustajien kanssa, jolloin tuloksena on yleensä laihoja kompromisseja, joihin kukaan ei ole oikein tyytyväinen, ja jotka eivät käytännössä muuta juuri mitään.

Äänestäminen on pikemminkin illuusio vaikutusvallasta. Kun Matti tai Maija astelee äänestyskoppiin, hän ajattelee olevansa mukana vaikuttamassa siihen, mikä on Suomen suunta seuraavan neljän vuoden ajan. Hyvin pienen murto-osan verran tuo onkin totta, mutta samaan aikaan 99,99997% äänestäjistä määrää, millaista Matin ja Maijan elämä seuraavan neljän vuoden ajan on. He siis menettävät paljon enemmän määräysvaltaa oman elämänsä suhteen, kuin mitä he äänestäessään saavat toisten äänestäjien elämiin. Paljon enemmän määräysvaltaa omaan elämäänsä he saisivat, jos heiltä ei suorien ja epäsuorien verojen kautta vietäisi noin puolta heidän ansiotuloistaan vaan he saisivat päättää niidenkin rahojen käytöstä itse.

Tavalliselle kansalaiselle äänestäminen ei siis ole kovinkaan merkityksellistä. Erittäin merkityksellistä se sen sijaan on nykyisille ja tuleville päättäjille. Äänestäminen takaa heille moraalisen oikeuden hallita. Mitä suurempi äänestysprosentti, sitä vahvempi tuo oikeus on. Johannes Virolaisen tokaisu ”Kansa on puhunut, pulinat pois.” on edelleen poliitikkojen suosikkilauseita. Erityisesti vaalien voittajien, vaikka Virolainen sanoikin tuon keskustan puheenjohtajavaalit hävittyään.

Usein myös sanotaan, että äänestämättä jättänyt ei saa valittaa lopputuloksesta. Olen tästä jyrkästi eri mieltä. Päinvastoin, äänestämällä sitoutuu siihen, että enemmistö saa määrätä asioista. Tai edustuksellisessa demokratiassa tarkemmin sanottuna vaalien voittaja(t). Onhan se tietysti teoriassa mahdollista, että äänestäminenkin voisi johtaa joihinkin merkittäviin muutoksiin, mutta ainakin nykyjärjestelmässä mahdollisuus sille on häviävän pieni. Tästä on viime ajoilta kaksi hyvää esimerkkiä. Perussuomalaiset jytkyttelivät vaalivoittoon, mutta mikä heidän ansiostaan on loppujen lopuksi muuttunut? Nykyisten kannatusmittausten perusteella ei juuri mikään. Piraattipuolueella on paljon hyviä ideoita ja fiksua porukkaa. Puolueen kannatus onkin rakettimaisessa nousussa. Vuoden 2011 vaaleissa 0,51% ja vuoden 2015 vaaleissa 0,85% eli kasvua huimat 67%. Enää reilu neljännesvuosisata samaa tahtia, ja piraattipuolueella on realistinen mahdollisuus olla kolmen suurimman puolueen joukossa. Sitten ei enää pitäisi kestää kuin pari vaalikautta, ja asiat alkaisivat muuttua.

* * *

Kirjoituksen innoituksena on Frank Karstenin ja Karel Beckmanin kirja Beyond Democracy. Kirjoitus on samalla osto- tai ainakin lukusuositus.

janikorhonen
Muut Jyväskylä

Riippumaton liberaali

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu