*

Yksilönvapauksien ja tasa-arvon puolesta "Vapaudesta hetkellisen turvallisuuden tähden luopuva ei ansaitse kumpaakaan." - Benjamin Franklin

Demokratia on maailman laajimmin levinnyt uskonto

"Tarvitsemme enemmän demokratiaa!" - tuntematon. En tiedä, kuka noin on ensimmäisenä sanonut, mutta tuo lienee yksi yleisimmistä poliittisessa keskustelussa esitetyistä vaatimuksista. Google-haku noilla sanoilla antoi 42 900 osumaa. Ensimmäinen hakutulos johti Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon.

Demokratian ongelmat kyllä tunnustetaan hyvinkin laajalti. Erityisesti silloin, jos oma puolue häviää vaalit. Päätöksenteon hitaus, byrokratia, talouskriisi, jne. Ihmiset ovat tyytymättömämpiä kuin pitkään aikaan, mutta silti oikeastaan juuri kukaan ei kritisoi itse demokraattista järjestelmää. Poliitikot kyllä lupaavat kuunnella äänestäjiä, karsia byrokratiaa, tuottaa parempia palveluita ja korjata järjestelmän, mutta eivät koskaan kyseenalaista itse järjestelmää.

Paljon tavallisempaa on väittää ongelmien syiksi liiallista vapautta kuin itse demokratiaa. Oikeiston ja vasemmiston ero on melko pitkälle siinä, että ensin mainitut valittavat liiallisia sosiaalisia vapauksia ja jälkimmäiset liiallisia taloudellisia vapauksia. Tämä kaikki aikana, jolloin Suomessa on enemmän lakipykäliä kuin koskaan ja verotus on (pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna) ankarimmillaan. Demokratian kritisointi on enemmän tai vähemmän tabu niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa.

Ei ole liioiteltua sanoa, että demokratiasta on tullut moderni sekulaari maailmanuskonto. Yhtätoista valtiota -- Myanmaria, Swazimaata, Vatikaania ja muutamaa arabimaata -- lukuun ottamatta kaikki maailman valtiot sanovat olevansa demokraattisia (vaikka sitten vain nimellisesti). Demokraattiset vaalit ovat rituaali, missä valtiolta rukoillaan työpaikkaa, sosiaalitukea, koulutusta tai terveydenhuoltoa. Monet odottavat valtiolta jopa henkilökohtaisten ongelmiensa ratkaisemista.

Demokratiasta on tullut poliittisessa puhekielessä hyvyyden synonyymi. Demokratia tarkoittaa vapautta (jokaisella on äänioikeus), tasa-arvoa (jokainen ääni on yhtä arvokas), yhteisöllisyyttä (me kaikki päätämme yhdessä) ja oikeudenmukaisuutta (demokraattinen valtio ei aloita sotia). Ajatellaan, että demokratian ainoa vaihtoehto olisi diktatuuri, joka luonnollisesti tarkoittaa kaikkea pahaa: orjuutta, epätasa-arvoa, sotaa ja epäoikeudenmukaisuutta.

Demokratia on kuitenkin itsessään myös eräänlainen diktatuuri -- enemmistön diktatuuri. Siinä enemmistö päättää, miten vähemmistön tulee elää. Ja demokraattisen prosessin kautta päätetään valtavan paljon yhteiskuntaan vaikuttavia asioita: kuinka paljon keneltäkin verotetaan, mihin kellonaikaan saa myydä alkoholia, missä saa tupakoida, paljonko rahaa käytetään kehitysapuun tai pankkien pelastamiseen, sallitaanko eutanasia, paljonko tuulivoimaa tuetaan, ja miljoonia muita vastaavia. Demokratia on siis määritelmällisesti kollektivistinen järjestelmä; sosialismia takaoven kautta.

Vaihtoehto demokratialle ei kuitenkaan välttämättä ole diktatuuri. Se voisi olla myös vapaus. Nykysuomessa emme vielä elä täysimittaisessa demokratiassa, sillä emme ainakaan vielä päätä äänestämällä siitä, mistä kaupasta ja mitä ruokaa kukakin ostaa, millaisen auton hankkii tai minkä ammatin valitsee. Jos nämä asiat voidaan jättää kunkin yksilön omaan harkintaan, niin miksi edellisessä kappaleessa lueteltuja asioita ei voisi?

* * *

Kirjoituksen innoituksena on Frank Karstenin ja Karel Beckmanin kirjan Beyond Democracy johdanto. Kirjoitus on samalla osto- tai ainakin lukusuositus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän jln kuva
Jarno Luoma-Nirva

Itse sanoisin, että yksilönvapaus ja demokratia eivät ole suoranaisesti ristiriidassa, vaan ne ovat eri akseleilla:

Akseli 1: Yksilönvapaus, eli minkä verran asioista päätetään kollektiivisesti ja minkä verran kukin saa päättää itse omista asioistaan. Akselin toisessa ääripäässä on totalitarismi, jossa kaikki päätökset ovat kollektiivisia. Siitä seuraavana tulevat teokratiat (yksityiselämää säädellään tarkasti kollektiivisesti), kommunismit (talouselämän päätökset tehdään kollektiivisesti), hyvinvointivaltiot (osasta taloutta ja yksityiselämää päätetään kollektiivisesti), minarkia (vain turvallisuuskoneistosta päätetään kollektiivisesti) ja lopulta anarkia, jossa ei ole mitään kollektiivisia päätöksiä (jolloin ei voi olla valtiotakaan).

Akseli 2: Demokratia, eli minkä verran yksittäinen kansalainen pääsee vaikuttamaan kollektiivisiin päätöksiin. Tämän toisessa ääripäässä on diktatuuri, eli maan johtaja päättää kaikesta tarvitsematta välittää kenenkään muun mielipiteistä. Sitten tulee (keskiaikainen) monarkia, jossa päämies on teoriassa yksinvaltias, mutta käytännössä joutuu ottamaan aateliston mielipiteen huomioon, mikäli aikoo pysyä hengissä eläkeikään. Sitten ovat yksipuoluejärjestelmät, joissa puole-eliitti valitsee keskuudestaan johtajan, jonka sitten täytyy pitää valitsijansa tyytyväisenä tai joutuu vaihtoon seuraavassa puoluekokouksessa. Lähellä toista päätä taas on edustuksellinen demokratia, jossa kansalaiset eivät pääse itse suoraan vaikuttamaan päätöksiin, mutta voivat äänestää itselleen edustajat, jotka joutuvat sitten ottamaan jossain määrin huomioon kanslaistenkin mielipiteen päätöksissään mikäli mielivät jatkaa hommassaan, ja lopulta suora demokratia, jossa kukin kansalainen pääsee halutessaan itse osallistumaan jokaisen kollektiivisen päätöksen tekoon.

Teoriassa voisi siis olla totalitaarinen demokratia, jossa demokraattisesti äänestettäisiin, minkävärisiä hattuja kaikkien kansalaisten tulee käyttää ja millaista leipää valtion leipomoiden leipoa. Tai toisessa nurkassa liberaali diktatuuri, jossa yksinvaltias keskittyy lähinnä kansalaistensa turvallisuudesta huolehtimiseen ja antaa heidän muuten elää miten lystäävät.

Käytännössä kuitenkin demokraattisuuden ja yksilönvapauksien välillä tuntuisi olevan varsin vahva korrelaatio, eli mitä demokraattisempi valtio, sitä laajemmat yksilönvapaudet. Niissä maissa, joissa ei ole demokratiaa, ei yleensä ole pahemmin yksilönvapauksiakaan.

Liberaalina luonnollisesti haluaisin yksilölle enemmän valtaa ja pienentää kollektiivisten päätösten osuutta, mutta demokratian syyttäminen siitä menee vähän ohi maalin. Vaikka demokratiassa on ongelmansa ja se voi tosiaan pahimmillaan olla enemmistön diktatuuri, en liberaalina kovin innokkaasti lähtisi taistelemaan sitä vastaan, koska jos demokratia vähenee, niin historian valossa silloin melko suurella todennäköisyydellä vähenevät myös yksilönvapaudet.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Demokratialla ja yksilönvapauksilla toki on korrelaatio, mutta kausaalisuus ei välttämättä mene niin päin, että demokratiasta seuraa (tai demokratia takaa) yksilönvapaudet. Demokratia otettiin länsimaissa käyttöön noin 150 vuotta sitten, mutta yksilönvapauksia niissä oli annettu ja kunnioitettu jo aikaisemmin.

Muutamia hetkellisiä poikkeuksia lukuun ottamatta yksilönvapaudet ovat viimeisen noin sadan vuoden aikana keskimäärin vähentyneet. Esimerkiksi Suomessa, joka on ollut demokratia koko itsenäisyytensä ajan, ovat yksilönvapaudet kokonaisuudessaan kaventuneet. "Norminpurkutalkoista" huolimatta valtio puuttuu tänä päivänä kansalaisten elämään enemmän kuin 50 vuotta sitten.

Demokratia oli tärkeässä osassa yksinvaltiudesta ja monarkiasta eroon pääsemisessä, mutta minusta on ihan hyvä ajatus pohtia, olisiko tarjolla vieläkin parempia vaihtoehtoja.

Käyttäjän jln kuva
Jarno Luoma-Nirva

Demokratia ei tosiaan sinänsä takaa yksilönvapauksia, mutta ne näyttäisivät kuitenkin toteutuvan yleensä paremmin demokratioissa kuin muissa kokeilluissa vaihtoehdoissa. Yleisesti ottaen yksilönvapauksien ja demokratian kehittyminen tuntuisi tapahtuvan aika lailla käsi kädessä. Toki aina välillä jompi kumpi on ottanut jossain takapakkia, mutta pitkän aikavälin trendi vaikuttaisi suhteellisen selkeältä. Ja ihan lähiaikojen esimerkkinä kauppojen aukioloajat vapautuivat juuri, alkoholipolitiikkakin piirun verran, homoliitot sallittiin ja apteekkien ja taksien sääntelyn purkamisesta puhutaan ihan eri vakavuudella kuin vielä muutama vuosi sitten. Kaikki ihan demokraattisen päätöksenteon seurauksena.

Demokratian ja yksilönvapauksien korrelaatio voi johtua siitä, että valtaapitävillä on yleensä taipumuksena keskittää valtaa itselleen ja kasvattaa kollektiivisesti päätettyjen asioiden määrää, mutta demokratiassa he joutuvat kuitenkin jossain määrin kuuntelemaan kansalaistenkin mielipidettä tai menettävät nykyisenkin valtansa jollekin toiselle. Vähemmän demokraattisissa valtiomuodoissa tuota rajoitusta ei ole, vaan valtaapitävät voivat kasvattaa kollektiivisesti päätettävien (eli heidän itsensä päätettävien) asioiden määrää niin paljon kuin haluavat, ja niinpä he yleensä tekevätkin.

Tokikaan demokratia (ja varsinkaan nykymuotoinen edustuksellinen demokratia) ei välttämättä ole viimeinen sana valtiomuodoissa, mutta ainakaan toistaiseksi parempaakaan vaihtoehtoa ei oikein ole näkyvillä ja keskittyisin ennemmin demokratian ongelmakohtien korjaamiseen kuin koko järjestelmän vastustamiseen.

"Lisää demokratiaa" ei välttämättä tarkoita sitä, että enemmän asioita pitäisi saada ihmisten omasta vallasta yhteisesti päätettäväksi, vaan ennemminkin sitä, että yksittäisillä kansalaisilla pitäisi olla enemmän sananvaltaa niihin päätöksiin, jotka nykyäänkin tehdään kollektiivisesti. Ja viime kädessä myös voida demokraattisesti päättää vähentää kollektiivisesti päätettävien asioiden määrää.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Jos ajatellaan ihmistä yksilönä,niin se ei ole kehittynyt oikeastaan mihinkään eli ainoa kehitys on tapahtunut sosiaalisesti..kollektiivisesti.

Koska ihmisiä on melko paljon yhteisöissä..kiitos maanviljelyn,kaikkine haittoineen myöskin. Niin mitä sinä ehdottaisit näiden yhteisöjen päättäviksi elimiksi? On kokeiltu kuninkaita,armeijoita,sotajoukkoja,diktatuureja ja siltikään ei olla oltu tyytyväisiä. Jos ihmiset kuitenkin joutuvat maksamaan esim. puolustusmenoista,niin kai on oikein,että he saavat myös päättää mitä puolustetaan ja jos saa päättää niin miten se pitäisi järjestää mielestäsi?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ajattelin tulla tuohon myöhemmin, jos jaksaisin kirjoittaa tuosta mielenkiintoisesta kirjasta useammankin artikkelin. Mutta lyhyesti sanottuna se parempi ratkaisu olisi pienemmät hallinnolliset yksiköt. Suuri ja mahtava ei aina ole kaunista (Neuvostoliitto pun intended), vaan pitäisi antaa esimerkiksi kunnille paljon nykyistä enemmän valtaa päättää omista asioistaan. Silloin se kunta, joka järjestäisi asiansa niin, että se miellyttää useimpia ihmisiä, menestyisi ja kasvaisi. Eräänlaista demokratiaahan se olisi sekin, mutta oleellisin muutos olisi siis se, että ihmiset voisivat helpommin muuttaa muualle, mikäli eivät olisi tyytyväisiä elämään kotikunnassaan. Valtiosta toiseen muuttaminen on valtavan paljon isompi este kuin kaupungista toiseen muuttaminen.

Ja vastaus tuohon puolustuskysymykseen on, että kaikista eniten oikein olisi, että ihmiset saisivat päättää, maksavatko he puolustuksesta vai eivät.

Jukka Mäkinen

Kuulostaa amerikkalaiselta touhulta. :)

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #6

Pikemminkin sveitsiläiseltä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ja ne jotka maksavat saavat mitä? Muodostavat uuden valtion itsensä ympärille,kun muut eivät kyenneetkään maksamaan. Eli plutokratia olisi se ratkaisu?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #10

Ei oikeastaan plutokratia, koska eivät "ne, jotka maksavat" pyrkisi hallitsemaan "niitä, jotka eivät kyenneet maksamaan".

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Demokratiaa ei ole kuin yhdessä valtiossa, Sveitsissä. Monissa muissa maissa on sen vesitetty muoto, edustuksellinen demokratia, kuten meillä.

Ja se on huomattu, miten demokratiavastainen on edustuksellinen versio siitä.

Täyttä sontaa.

Sveitsin malli meillekin, ettää päätämme asioista, emmekä siis pelkistä ihmisistä tai edustajistamme vain neljän vuoden välein.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Hyvä avaus ja hyvää kommentointiakin, johon en itse valitettavasti tänään ehdi. Menin ostamaan e-kirjan (Kindlelle runsaat kolme euroa alveineen) koska se vaikuttaa tiiviiltä – asia on sinänsä hyvinkin tuttu eikä itselleni vastenmielinen.

Björn Wahlroos pallotteli samaa asiaa kirjassaan, käyttäen toista termiä "enemmistön tyrannia". Demokratia tai tyrannia, usein samankaltainen tulos. Uskontojen ja talouden tapauksissa varsinkin.

Vastalukupallona Matt Ridleyn The Rational Optimist, joka taitavasti osoittaa ihmisen evoluution ja melkein kaiken hyvän taustavoimaksi tietojenvaihdon – eli (vapaan) kaupankäynnin.

Toimituksen poiminnat