*

Yksilönvapauksien ja tasa-arvon puolesta "Vapaudesta hetkellisen turvallisuuden tähden luopuva ei ansaitse kumpaakaan." - Benjamin Franklin

Paheksuntaa Koivulalle

Susanna Koivula oikein pyysi paheksumaan artikkeliaan, jossa hän haluaa uutta seksuaalista vallankumousta. Koivulan blogia ei voi kommentoida, eikä "en tykkää" -nappia ole toiveistani huolimatta Puheenvuoroon lisätty, joten paheksuminen täytynee siis suorittaa omassa blogissa.

Koivula ei tarkkaan kerro, millainen hänen toivomansa uusi seksuaalinen vallankumous olisi, mutta kirjoittaa, että seksiä ei pidä irrottaa kahdenkeskeisyydestä, sitoutumisesta eikä avioliitosta. Hän itse vaikuttaa kovasti paheksuvan Sexpo säätiön kannanottoa nuorten seksirinkeihin. Sexpo kun pitää niitä hienoisesta hätkähdyttävyydestä huolimatta yhtenä osana luonnollista seksuaalisuutta ja nuorten tutustumista seksuaalisuuteen. Periaate, jonka mukaan (seksuaalisuudessa) kaikki käy, paitsi hyväksikäyttö, ei tunnu miellyttävän Koivulaa. Paheksun ajatusta, jonka mukaan kaikki muu, paitsi hyväksikäyttö, ei kävisi.

Hyväksikäytön ja sen mukana siis kaikenlaisen pakottamisen kieltäminen kattaa kaiken, mitä seksuaalisuudessa on tarpeen kieltää. Minun mielestäni se tietysti kattaa myös kaikessa muussakin kaiken, mitä on tarpeen kieltää, mutta näin suvaitsevaista näkemystä eivät läheskään kaikki jaa. Iso osa on sitä mieltä, että omalla ruumiillaan saa tehdä kaikkea muuta, paitsi pakottaa, mutta ei esimerkiksi omalla lompakollaan. Seksuaalisuuteen libertaari etiikka kuitenkin pätee jopa monen vasemmistolaisen mielestä.

Koivula asettaa artikkelissaan vastakkain asioita, jotka eivät ole vastakkaisia.

  • "En jaksa enää ihmetellä, että kaikki muu seksuaalisuuden alueella näyttää olevan hyväksyttyä paitsi kristillinen seksuaalietiikka."

Hän kirjoittaa. Kristillisessä seksuaalietiikassa on kuitenkin se vika, että se pyrkii kieltämään joitain seksuaalisuuteen liittyviä tekoja vaikka niissä ei pakotettaisi ketään mihinkään. Tämä on paheksuttavaa, ja sallivampi seksuaalietiikka hyväksyy myös kristillisen seksuaalietiikan -- kunhan siihen ei pakoteta. Ei Sexpon kannanotto painostanut nuoria seksirinkeihin eikä edes kehunut niitä. Se vain totesi, että avoimet seksuaaliset suhteet, kaveriseksi ja ryhmäseksi ovat tavallisia seksuaalisuuden ilmiöitä. Jos haluaa paneskella neljän kaverin kanssa samana iltana niin se on OK. Jos haluaa odottaa papin aamenta ennen ensimmäistä seksikokeiluaan, niin sekin on OK. Yksi tapa sopii toiselle toinen toiselle. Oleellista on vain, että mihinkään ei painosteta eikä pakoteta. Koivula jatkaa:

  • "Tarvitsemme uutta seksuaalista vallankumousta, sillä edellinen on johtanut vain perheiden hajoamiseen, avioliittoinstituution romuttamiseen, miljooniin ja miljooniin abortteihin, sukupuolitauteihin, itsekkyyteen, loputtomaan nautinnonhaluun toisten kustannuksella, pornoteollisuuteen ja ihmiskauppaan."

Sukupuolitautien esiintymistä avoimempi seksuaalisuus lisää, se on myönnettävä, mutta muut väitteet ovat hieman kaukaa haettuja tai liioiteltuja. Vaikea uskoa, että perheiden hajoaminen olisi pelkästään avoimemman seksuaalisuuden syytä. On perheitä hajonnut ennenkin ja silloin, kun seksuaalisuus oli tiukemmin kontrolloitua, niiden hajoamisten seuraukset olivat dramaattisempia. Avioliittoinstituution tärkeydestä tai abortista on monia mielipiteitä, mutta ne ovat oman keskustelunsa aiheita. Itsekkyys ja nautinnonhalu taas ovat ihmisen ominaisuuksia eivätkä ne kieltämällä poistu -- niiden toteuttamiseksi käytettävät keinot vain muuttuvat ja yleensä huonompaan suuntaan. Pornoteollisuutta en ainakaan minä pidä pahana asiana ja ihmiskauppaan tiukalla seksuaalimoraalilla voi olla jopa huonontava vaikutus. Jos halujaan ei saa tyydytettyä laillisin keinoin, monet etsivät laittomia keinoja.

Eikä kristillinen seksuaalietiikkakaan ole vailla haittoja. Se puolestaan voi aiheuttaa ahdistusta ja turhautumista, kun sitä noudattamaan pyrkivät joutuvat tukahduttamaan halujaan ja tarpeitaan. Kuten Sexpokin toteaa: Seksuaalisesti aktiivisten nuorten syyllistäminen puolestaan voi aiheuttaa pitkäkestoisia kielteisiä seurauksia heidän seksuaaliselle hyvinvoinnilleen aina aikuisikään asti. Tervehenkinen seksuaalikasvatus ei rajoita eikä pelottele. Se toteaa, että kaikkea saa mutta mitään ei ole pakko tehdä.

Lopuksi, jotta ei menisi ihan pelkäksi paheksunnaksi, pitää antaa Koivulalle tunnustus siitä, että hän sentään laittoi näkyviin linkin kritisoimaansa artikkeliin. Se on täällä Puheenvuorossa valitettavan harvinaista.

Muokattu 14.10.2015 17:59: Lisätty viimeisen kappaleen ensimmäiseen virkkeeseen puuttuva "ei" sana.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kristillisessä seksuaalietiikassa ei ole mitään paheksuttavaa tai haitallista. Sehän noudattaa luonnollista lakia ja takaa kansoille, jotka sitä noudattavat ja arvossa pitävät kasvun ja menestyksen!

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Riippuu luonnollisuuden määritelmästä. Lisäksi, jos ihan tarkkoja ollaan, niin "kristillisia seksuaalietiikoita" taitaa olla aika monia. Koska kirjoitukseni oli vastine Koivulalle, niin luonnollisesti kritisoin vain hänen näkemystään kristillisestä seksuaalietiikasta. Sen haittoja en viitsi tässä toistaa kun niitä jo tuossa artikkelissani käsittelin.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Sexpon esittämät linjaukset torjuu kyllä jokainen kristitty!

Käyttäjän JarmoPulkkinen kuva
Jarmo Pulkkinen

Koivulan kirjoitus on kuin suoraan yhdysvaltalaisen äärikristityn kynästä: vain raamatun mukainen seksielämä käy eli yksi nainen, yksi mies, avioliitossa (raamatussa on toki moniavioisuutta ja vaikka mitä seksuaalisuutta, mutta ei mennä siihen). Ei voi kuin toivoa, että kristityt lopettaisivat toisten elämiin sekaantumisen ja omien kivikautisten uskomusten työntämisen ihmisten kurkusta alas.

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen

Koivulan pointti kristillisestä seksuaalietiikasta lyhykäisyydessään ja vuonna 2017 voimaan astuva tasa-arvoinen avioliittolaki huomioiden, tuli kirjoituksessaan kirkastetuksi.

"Seksi kuuluu vain avioliittoon, naisen ja miehen väliseen avioliittoon".

Ei tuossa henkilökohtaisessa mielipiteessä ole paheksuttavaa, jos sitä haluaa omassa elämässään toteuttaa. Siinä sen sijaan on, että paheksutaan ja syyllistetään ihmisiä, jotka haluavat seksiä muunlaisissa ihmissuhteissa ja ilman ihmissuhteita, myös vanhuudessa.

Koivulan kaipaama seksuaalinen vallankumous on utopiaa.

Kannattaa muuten katsoa KD:n logoa avoimin silmin. Paitsi, että siinä voi nähdä sydämen, sen ympärillä voi nähdä menneiden aikojen siveysvyön ;-).

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Mutta kun Koivula kirjoittaa aivan terveen järjen mukaisesti!

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen

Epäilemättä hän mielestään ja monen muunkin mielestä kirjoittaa terveen järkensä mukaisesti. Saamme olla monimieliset siitä mikä on tervettä järkeä. Sama lippalakki ei kuulemma sovi melonille ja oliko se nyt appelsiinille.

Hyvää, monipuolista, tyydyttävää ja terveellistä seksiä lisääntymistavoittein tai niitä ilman on myös muualla kuin miehen ja naisen avioliitossa.

Käyttäjän OlliNurmi kuva
Olli Nurmi

"Mutta kun asia vain nyt kn näin!"
Argumentaation laatuun on laitettu niin paljon vaivaa, että samalla vaivalla olisi jättänyt kommentoimatta kokonaan.

Tyhjien asioiden hokeminen ei ole keskustelua kehittävää argumentointia.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari

Paheksun syvästi Koivulan kirjoitusta. Sitä paitsi se, ettei Koivula anna kommentointimahdollisuutta, osoittaa suurta pelkuruutta.

Koivula puhuu kirjoituksessaan Sexpon myönteisestä suhtautumisesta eläimiin sekaantumiseen. Kuitenkaan hänen linkittämissään kirjoituksissa ei sanallakaan viitata sellaiseen. Tutustuin Sexpon sivuihin, ja niiltä löytyi muutama kirjoitus, joissa eläimiin sekaantumista kehotettiin välttämään ja sen sanottiin täyttävän joissakin tapauksissa eläinrääkkäyksen tunnusmerkit. Koivulan olisi siis aiheellista lisätä kirjoitukseensa linkki, joka tukisi hänen väitettään Sexpon myönteisestä suhtautumisesta zoofiliaan.

Sexpon sivut vaikuttivat erittäin asiallisilta, samoin Koivulan kritisoima kirjoitus. Myöskään toinen Koivulan linkittämä kirjoitus ei ollut niin poleeminen kuin hän olisi saattanut toivoa.

Jos joku haluaa noudattaa Koivulan "kristillistä" seksuaalietiikkaa, niin kaikin mokomin. Väitän kuitenkin, että uskonnollinen seksuaalietiikka on aikanaan keksitty jonkinlaiseksi ehkäisyvälineeksi. Kun parempaa keinoa ei ollut, pelottelulla ja tuomitsemisella ihmiset saatiin miten kuten pidättäytymään esiaviollisista ja avioliiton ulkopuolisista suhteista ja välttämään taudit ja ei-toivotut raskaudet.

Nykyään on ehkäisyvälineet, eikä esiaviollisissa suhteissa eikä edes Koivulan mainitsemissa tapauksissa ei ole mitään pahaa, jos ne perustuvat vapaaehtoisuuteen ja niissä toimitaan vastuullisesti ja vältetään ei-toivotut raskaudet ja tautien tarttuminen. Samoin edellytyksin myöskään homosuhteissa ei ole mitään pahaa.

On hyvä, että on Sexpon kaltaisia palveluja, jotka yrittävät auttaa seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten kanssa kamppailevia ihmisiä tuomitsematta.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Koivulan kaipailemassa "kristillisessa seksuaalietiikassa" on se vika, että jos sitä toteutetaan, niin muunlaisia mielipiteitä ei voida sallia. Ei voida sanoa samaan aikaan, että "esiaviollinen ryhmäseksi on sallittua" ja, että "esiaviollinen ryhmäseksi on kiellettyä". Sen on oltava joko sallittua tai kiellettyä. Sen sijaan voidaan sanoa, että "esiaviollinen ryhmäseksi on sallittua" ja "esiaviollinen ryhmäseksi ei sovi kaikille". Koivula ei kuitenkaan sano niin.

Koivulan uhriutuminen siitä, miten "kaikki muu seksuaalisuuden alueella näyttää olevan hyväksyttyä paitsi kristillinen seksuaalietiikka" on huvittavaa. "Kristillinen seksuaalietiikka" ajaa itsensä umpikujaan määritellessään tiukat säännöt, joita kaikkien tulee noudattaa. Olemalla ehdoton se asettaa itsensä tilanteeseen, jossa joko on vain kristillinen seksuaalietiikka tai sitten ei kristillistä seksuaalietiikkaa ollenkaan. Sitten Koivula uhriutuu, kun suurin osa ihmisistä on sen verran järkeviä, että toteavat, että sitten on pakko hylätä kristillinen seksuaalietiikka kokonaan.

Ehdottomuudellaan kristillinen seksuaalietiikka varmistaa oman tappionsa. Joka haluaa kaiken, ei lopulta saa mitään.

Toimituksen poiminnat