Monopolit nurin osa I: RAY ja Veikkaus Oy
Kotimaisten peliyhtiöiden monopoliasemaa perustellaan yleensä niiden harjoittamalla hyväntekeväisyydellä ja pelaamisen sosiaalisten haittojen vähentämisellä. Näistä perusteista ensin mainittu on epäoikeudenmukainen eikä myöskään millään tavalla edellytä alan monopolisointia, ja jälkimmäinen on suorastaan valheellinen.
Hyväntekeväisyys on tietysti hyvä juttu, mutta millä perusteella rahat siihen pitää kerätä nimenomaan rahapelien pelaajilta? Eikö ole epäoikeudenmukaista, että rahaa yhteiseen hyvään kerätään vain osalta ihmisistä? Tähän tietysti näsäviisaat heittävät, että eihän kenenkään ole pakko pelata. No ei ole ei, mutta ei se silti käy perustelusta sille, että vain pelaajilta pitäisi kerätä rahaa yhteiseen hyvään. Jos kävisi, niin miksei kaikkien muidenkin viihdemuotojen kuluttajilta kerätä vastaavaa määrää rahaa hyvään tarkoitukseen? Kenenkään ei ole pakko käydä elokuvissa, kahvilassa tai pelata biljardia. Miksei niitä ja muita vastaavia harrastuksia monopolisoida hyväntekeväisyysjärjestöille?
Rahapelaamisen sosiaaliset haitat eivät myöskään ole kestävä perustelu monopolille. Edellisen kappaleen tokaisu "ei kenenkään ole pakko pelata" kaatuu heti siihen, että monopolia puolustellaan ongelmapelaajista huolehtimisella. Eikö peliongelmaisten nimenomaan ole pakko pelata? Jos ei, niin mihin monopolia tarvitaan? Jos on, niin käytännössä siis rahat tuohon monopolien mainostamaan hyvään tarkoitukseen otetaan viimeiset rahansa tuhlaavilta peliriippuvaisilta. Kieltämättä tehokasta, mutta melkoisen tekopyhää.
Voi myös kyseenalaistaa sen, että rahapelien sosiaaliset haitat olisivat niin merkittävät, että niillä voisi perustella monopolisointia. Tottakai aina löytyy yksittäistapauksia, kuten tämä äidinkielenopettaja, joka pelasi omaisuutensa (RAY:n peleissä, huom! huom!), mutta on vaikea kuvitella pelaamisen olevan mittava kansallisen tason ongelma. Pelaajien auttavan puhelimen Peluurin raportin mukaan sinne tuli vuonna 2008 puolen vuoden aikana yhteensä 640 puhelua. Ei mikään hirveän iso luku viisimiljoonaisessa kansassa. Lisäksi on huomioitava, että tuossa luvussa on mukana kaikki puhelut riippumatta siitä, oliko soittajan tai hänen läheisensä peliongelma todellinen vai ei.
Jos jostain syystä kuitenkin oletetaan, että pelaaminen aiheuttaa niin paljon ongelmia, että niillä voisi monopoleja perustella, niin voidaan kysyä, toimivatko kotimaiset monopoliyhtiöt todella peliongelmien vähentämiseksi. RAY:n peliautomaatteja on lähes jokaisessa pienimmässäkin lähikaupassa ja kulmakapakassa. Veikkaus Oy puolestaan mainostaa todella aggressiivisesti. Rutiininomaisen töistä kaupan kautta kotiin -matkani aikana näen päivittäin arviolta viisi Veikkaus Oy:n "Jos et veikkaa, et voi voittaa" -tyylistä mainosta. Pelimonopolien käytännön toiminta on räikeässä ristiriidassa ylevien "pelaamisen sosiaalisten ongelmien vähentämisen" periaatteiden kanssa.
* * *
Monopoliyhtiöiden harjoittama hyväntekeväisyys on kuitenkin tosiasia. RAY tosiaan jakaa pelitoiminnan tuotot hyväntekeväisyyteen - heti kunhan niistä on ensin maksettiin (vuoden 2007 tunnuslukujen mukaan) 48 miljoonaa euroa eli reilut 7% tuotosta palkkoina ja palkkioina mm. 16 hallituksen jäsenelle ja neljälle johtokunnan jäsenelle. Eli aivan kaikkea ei RAY:kaan jaa pois, vaikka sen televisiomainoksessa esiintyvä herttakuningas (vai ruutukuningas?) niin väittää.
Hyväntekeväisyys ei kuitenkaan millään tavalla edellytä monopoliasemaa. Mielipidemittauksissa RAY:n monopoliaseman kannatus saadaan aina huippulukemiin kysymällä, että kannatatko hyväntekeväisyyteen rahaa keräävän yhdistyksen monopoliasemaa. Jos monopoliaseman kannatus todella on tuota luokkaa, niin miksi siihen tarvitaan lainsäädännön turvaa? Miksei monopoleja pureta, ja RAY ja Veikkaus Oy jatka toimintaansa normaalisti? Tottahan suomalaiset ennemmin pelaisivat hyväntekeväisyysjärjestöjen pelejä kuin ison pahan kansainvälisen riistoyrityksen pelejä. Ei hyväntekeväisyyden harjoittaminen monopoliasemaa tarvitse.
Monopoliasemaa ei tarvitse myöskään pelialan sääntely pelaamisen sosiaalisten haittojen vähentämiseksi. Kirjoituksesta käy selväksi, etten pidä pelaamisen haittoja kansallisella tasolla kovin merkittävinä, mutta ei niitä kokonaan voi kiistääkään. Jonkinlaista valvontaa ja valistusta on oltava (tosin, liberaalina painottaisin voimakkaasti jälkimmäiseen). Pelaamista voi kuitenkin säädellä muutenkin kuin monopolisoimalla.
Esimerkiksi tupakan myynnin, tupakoinnin ja alkoholitarjoilun suhteen valvonta on annettu palvelun tuottavan yrityksen hoidettavaksi. Ei ole mitään syytä olettaa, ettei vastaava toimisi myös rahapelien suhteen. Se on itseasiassa jo osoitettu toimivaksi, sillä esimerkiksi nettikasinoilla on pelitiliä luotaessa asetettava kuukausittainen maksimi talletuksille. Nettikasinoiden sivustoilta löytyvät myös linkit ongelmapelaajia auttaville sivuille vähintään yhtä helposti kuin RAY:n pelipaikoista tai Veikkaus Oy:n nettisivuilta.
Naurettavin syy pelimonopolien puolustamiseksi on vetoaminen rikollisuuteen. Monopolien puolustajaksi ilmoittautuneen kokoomuksen(!) mepin Eija-Riitta Korholan mukaan netissä tapahtuvaa rahapeliä ei pystyisi yksikään viranomainen valvomaan. Miten niin ei pystyisi? Netissä liikkuu valtavat määrät rahaa kaikenlaisen muunkin kaupankäynnin yhteydessä. Lähes kaikilla pankeilla on nykyään nettipankki, on nettikauppoja, osakekauppaa, erilaisia (ei rahapalkinnosta pelattavia) pelejä, Netelleriä, Moneybookersia, jne. ja kaikkia niitä pystytään valvomaan vallan mainosti. Nettirahapelien, tai muidenkaan rahapelien, valvonnan järjestämisessä ei ole kyse mistään muusta kuin poliittisesta tahdosta.
Rahapelit tulisi järjestää lupakäytännöllä
Toimilupien myyntituloista voitaisiin kattaa osa nyt RAY:n ja Veikkaus Oy:n harteille jätetyistä yleishyödyllisistä menoista. Luonnollisesti nuo mainitut hyväntekeväisyysjärjestöt voisivat jatkaa toimintaansa normaalisti. Toimilupa voisi olla niille jopa ilmainen. Jos "hyvän tahdon pelien" ja pelien, joissa "suomalainen voittaa aina" kannatus on todella se, minkä monopoliyhtiöt väittävät sen olevan, niin valtaosa kansasta pelaisi edelleen RAY:n ja Veikkauksen pelejä, jolloin toimilupien myynti vain lisäisi yhteiseen hyvään käytettävissä olevia tuloja.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Aika pitkälle samaa mieltä kanssasi. Hyvät perustelut.
Veikkauksen asema on vain jo niin vakiintunut asia Suomessa, että muutos tähän aiheuttaa heti kovan haloon. Esimerkiksi monet tahot urheilun ja kulttuuriin piirissä saavat merkitävän osan rahoituksestaan veikkausvaroista. Nämäkin pelkäävät muutosta, vaikka rahoitus voitaisiin järjestää varmasti muutenkin, jos poliittista tahtoa siihen löytyy.
Sosiaaliturva ja vedonlyönti eivät sovi yhteen. Miksi jonkun pitäisi maksaa korkeampia veroja, jotta joku toinen saisi laittaa rahaa hedelmäpeliin? Rahojen meno hyväntekeväisyyteen tekee ongelmasta siedettävän.
Vedonlyönnissä sinällään ei ole mitään pahaa, mutta se tuo mukanaan kaikenlaisia lieveilmiöitä. Ihmiset eivät aina pelaa omalla rahallaan, vaan velkaantuvat. Jos takana on yhteiskunnan turvaverkko, se kannustaa riskinottoon. Sama moraalinen ongelma toistuu suuremmassa mittakaavassa, ääriesimerkkinä Yhdysvaltain asuntokupla. Lyhyellä aikavälillä kaikki vaikuttavat voittajilta, mutta ennen pitkää koko homma leviää käsiin. Vedonlyönnin riskit ovat aina jossain määrin yhteisiä ja lisääntyvä vedonlyönti tuo lisääntyvät riskit. Niinpä monopolille on perusteita, aivan samoin kuin Alkon monopolille.
Toki kyse on loppupelissä arvovalinnoista, mutta ainakaan minulle vedonlyönti ei tuo lisäarvoa, joka olisi verrattavissa sen aiheuttamiin haittoihin.
Moi,
kirjoituksesi on aiheellinen muttei loppuun pureskeltu. Sinulta jää huomaamatta muutama pointti uhkapelaamisesta.
Ensinnäkin uhkapelaaminen aiheuttaa riippuvuutta. Tämä hyvinkin hankala psykologinen fakta johtaa eettisen kysymyksen äärelle: Haluammeko turvata mahdollisimman riskittömän pelaamisen. Monopoli-yhtiö on toistaiseksi ollut kätevä väline kontrolloida ja säädellä tätä epäkohtaa. Kysymys kuuluu, voidaanko taata että etiikka pitää jos toiminta vapautetaan?
Toisekseen uhkapeli ei tuota mitään, paitsi pelin pyörittäjälle. Loppujen lopuksi uhkapelin ja huijauksen välinen raja on hiuksen hieno. Jos annamme uhkapelit pois, voidaanko taata että väärinkäytöksiä ei tule? Entä onko eettisesti hyväksyttävää antaa yksityisen yrityksen kääriä voittoja nollasummapelistä? Tähän asti RAY on ollut kätevä, sillä valvonta on helpompaa ja toisaalta yhdistys ei tavoittele samalla tavalla kaupallista voittoa kuin yksityinen yritys vaan pistää rahan takaisin kiertoon. Toisin sanottuna jos huijaustoiminnan pitää olla laillista, niin lienee järkevintä tehdä se siten, että siitä saatavat voitot käytetään hyviin tarkoituksiin yhteiskunnallisesti, eikä omistajien säästöpossujen kartuttamiseen.
"Jälkimmäistä lausettasi en ymmärrä. Oliko tarkoituksesi kritisoida yhteiskunnan turvaverkkoa (”…se kannustaa riskinottoon”) vai mitä?"
Tarkoitus oli tuoda esiin tämä moraalinen alennustila. Yksilöllä katsotaan olevan paljon oikeuksia, mutta riskin kantaa ja seuraukset kärsii joku muu. Se näkyy velkaantumisena, pikavippeinä, ongelmapelaamisena, päihteiden/huumeidenkäyttönä, jne. Valtiokin on oppinut tämän ajatustavan: otetaan velkaa ja "elvytetään" kuntataloutta vastaanottokeskuksilla. Kaikki ongelmat siirretään veronmaksajille ja erityisesti tuleville sukupolville.
"En edelleenkään ymmärrä, miten voit mainitsemillasi argumenteilla perustella monopoleja. Sen toki ymmärrän, että niillä voi perustella pelien sääntelyä, mutta monopolisointia?"
Pelaaminen pysyy kurissa parhaiten huonolla palautusprosentilla (Veikkaus, RAY).
Mikä ongelma nyt sitten on monopolista? Ketä sitä häiritsee? Vielä pahempaa olisi jos ykittäinen taho/henkilö tekisi voittoa uhkapelaajien rahoilla, niin kuin ulkomailla. Paras tapa ehkäistä tätä, ja näin ollen kerätä rahaa mm. hyväntekeväisyyten, on monopolia. Lupajärjeselemä jättäisi jo aukkoja ja maöhdollisuuksia väärinkäyttöön. Eri asia on että uhkapelien uhreja ehkä pitäisi saada oma osaa RAY:n auttamistoimintaa. Minusta on kuitenkin lohtu että jonkun pois pelaatut rahat menevät ainakin hyväntekeväisyyteen kuin mafian tai kasino-omistajan taskuun, ei siitä mitään hyötyä uhkapeelajille silti koituisi.
Uhkapelaaja joka jo on joutunut riippuvaisuuteen ei todennäköisesti jaksa enää miettiä kenen pelissä pelaisi, vaan epätoivossa menisi varmaan rahat sille taholle, jonka tarjoama peli osuus kohdallaan. Ettei nyt lupajärjestelmä niin paljon valintavaraa tarjoaisi...Muut voivat sitten jättää pelaamatta jos monopolia häiritsee.
"Miten tuo liittyy monopoleihin? Tuohan ratkaistaan hyvin helposti ja yksinkertaisesti: sen kun määritetään toimiluvan ehdoiksi, että pelien palautusprosentti ei saa ylittää jotakin tiettyä rajaa (esim. RAY:n kolikkopelien nykyistä palautusprosenttia). "
Kuulostaa aika erikoiselta ajatukselta, että säädeltäisiin palautusprosenttia mahdollisimman alas jos ensisijainen ongelma on ongelmapelaajien häviöt ja niiden aiheuttama sosiaalinen kurimus. Sehän nyt vasta absurdia on, että yritetään saada ongelmapelaajat häviämään rahansa mahdollisimman nopeasti. Eihän ongelmapelaajien pelaaminen lopu voittoihin, vaan tappioiden aiheuttamaan elämäntilanteeseen.
Ylipäätänsä olen samaa mieltä kanssasi ; jos uhkapelejä halutaan säädellä, siihen ratkaisu on pelilisenssien lanseeraaminen, koska silloin haluttavista pelisäännöistä saataisiin nykyistä kattavampi verkkoympäristössä. On kuitenkin päivänselvää, että kysymys on poliittisessa todellisuudessa aina ensisijaisesti fiskaalinen, vaikka kansalaiskeskustelu keskittyisi lähinnä asian moraaliseen oikeutukseen.
Hyvä kirjoitus. Monopoleilla ei todellakaan rajoiteta pelaamista. Tai siillä voisi toki rajoittaa, mutta miten esimerksi ray sitä pelaamista rajoittaa?
On vaikeaa löytää kauppaa jossa ei olisi ray:n pelikonetta. Raylla on 19 000 automaattia ympäri suomea. Hienoa rajoittamista tosiaan. Ikäraja K15. Euroopan alhaisin. Kaikissa nettipeleissä on k18.
Lainauksia kirjoittajilta
Vedonlyönnissä sinällään ei ole mitään pahaa, mutta se tuo mukanaan kaikenlaisia lieveilmiöitä. Ihmiset eivät aina pelaa omalla rahallaan, vaan velkaantuvat.
Aivan ja velkaantua voi myös veikkauksen vedonlyönnissä. Mitenkä monopoli tämänkin estää? Yhtä riski on veikkuksen vedonlyönissä kun minkä tahansa muun firman. Yleensä kilpalutilanteessa keroimet ovat paremmat joten kilapailutilanteessa rahat kestää jopa pidenmpään jos pelaa vain veikkaukselle menee rahat nopeammin.
lainaus2 Toisekseen uhkapeli ei tuota mitään, paitsi pelin pyörittäjälle.
Aivan lähes kaikissa pelissä pelit on laskettu talolle edulliseksi. Kun pelaaja pelaa tarpeeksi kauan hän häviää varmasti, mutta löytyy kuitenkin ainakin kaksi peliä missä näin ei ole.
1. Pokeri toisia vastaan. Eli kun ei pelata taloa vastaan voi olla joku taitavampi pelaaja kuin toinen. Joillekin pokeri on jopa ammatti. Pelinjärjestäjä ottaa toki raken (komissio) joka potista, mutta siitäkin huolimatta peliä voi pelata voitollisesti jos on tarpeksi taitava.
2. Vedonlyönti. Ruletissa on helppo laskea oikeat kertoimet, mutta entä vedonlyönti? Ei olekaan ihan niin helppoa laittaa oikeita kertoimia ja taitava voi peliljärjestäjän hinnoitteluvirheistä ns. ylikertoimia pelaamalla jäädä voitolle. Jopa ammatikseen voi taitava pelaaja vedonlyöntiäkin pelata.
Eli kilpailu tilanteessa tulee pelejä joista voi jopa voittaa kun huonot monopoli pelit vie rahat hetkessä.
lainaus3
Pelaaminen pysyy kurissa parhaiten huonolla palautusprosentilla (Veikkaus, RAY).
Tästä olen taas eri mieltä. Jos pelataan huonoja pelejä niin silloin rahat menee hetkessä. Jos pelaan parempia pelejä rahat kestää paljon kauemmin. Esimerksi vedenonlyönissä vertailemalla kertoimia eri firmojen välillä ja pelaa aina suurimman kertoimen rahat kestää kauemmin kun taas pelaa Veikkauksen pienempää kerrointa menee rahat nopeammin ja tuskinpa kukaan pelaa kilpailu tilanteessa kovikaan suuremilla panokseilla mitä pelaa veikkauskelle. Vaikka panokset olsivatkin hieman suuremmat niin siltikin rahat kestää kauemmin. Viisas pelaaja osaa pelata jopa ammatikseen pelaamalla virheellisiä ylikertoimia.
Sama nettipokeri vs hedelmäpeli. Hedelmäpelissä häviää joka ikinen. Nettipokeria pystyy sentään jotkut pelaan jopa ammatiksen.
Kirjoittaja on pokeri- ja vedonlyöntiammattilainen. Huono kirjoittaan joten kirjoitusvirheita voi olla.
Läpi koko poliittisen järjestelmä vallitsee yksimielisyys ja sopimus pelimonopolien säilyttämisestä Suomessa. Kaikki tietävät että rahaa jonka monipolit tuottavat yhteiseen hyvään, ei voida korvata lisensointijärjestelmällä. Monipolit tuottavat valtiolle n. miljardi euroa vuodessa (n. 820 miljoonaa tuottoa + 120 miljoonaa veroa). Tämän lisäksi monopolien n. 2100 työntekijää maksavat palkoistaan (n. 70 miljoonaa) ansiotuloveron.
Pelimonopoleja ei EU:n näkökulman mukaan voida perustella yleishyödyllisyydellä, Suomessa vallitseekin yleisesti hyväksyttä konsensus. Monopoleja perustellaan ääneen ennen kaikkea kaikilla muilla keinoilla kun, todellisella syyllä. Tämä on suomalaista kotiinpäin vetämistä, sitähän kaikki Eu-maat, suurimmasta pienimpään harjoittavat. Hyvä Suomi!
Heh, tulipa taas luettua tätä. Tuottaa tuo Ray vähän enemmän kuin 48 miljoonaa vuodessa, esim. linkki: http://www.ray.fi/raytietoa/ray/raytalous.php?l1=3
Uusimmat uutiset kertovan miten Suomessa saa monopolin. Lahjomalla poliitikot.
En ymmärrä miten näiden kahden monopolin purkamista voisi perustella. Kuitenkin puhutaan lähes miljardista eurosta, jonka ray ja veikkays oy ab jakaa vuosittain erilaisille järjestöille (jotka ainakin minun mielestäni on ihan hyvä olla olemassa).
Väittääkö joku tosissaan että yksityiset yritykset jakaisivat tuon verran tuotoistaan kolmannelle sektorille ja muualle järjestömaailmaan jos uhkapelit vapautettaisiin markkinoille? Ehei.. osingot sujahtaa osakkaiden taskuun niinkuin se pitääkin olla yksityisessä yrityksessä. Veikkauksen ja rayn tuotot vähenisivät luonnollisesti kilpailun ansiosta.
Mutta idea kritiikissä on varmaankin se, että onko oikeasti joku rahapelien vapauttaminen tärkeämpää kuin se (edes pieni) hyväntekeväisyys jota nämä "monopolit" tekevät, ja jonka ansiosta kolmas sektori käytännössä pyörii. Tämä on puhdas arvovalintakysymys.

Kommentoi 21 kommenttia