Yksilönvapauksien ja tasa-arvon puolesta "Vapaudesta hetkellisen turvallisuuden tähden luopuva ei ansaitse kumpaakaan." - Benjamin Franklin

Eivätkö ulkomaalaiset miehet olekaan yksilöitä?

Ulkomaalaiset miehet ja heidän milloin minkäkin pituiset suhteensa suomalaisnaisten kanssa ovat Hesarin julkaiseman jutun jälkeen nousseet jälleen kuumaksi puheenaiheeksi. Kantaa on otettu puolesta ja vastaan vaikka kuinka monessa sanomalehdessä, sosiaalisesta mediasta puhumattakaan.

Sinänsä tuossa ikuisuusaiheessa ei ole mitään uutta. Ulkomaalainen on eksoottinen ja jännittävä, ja heillä käy flaksi muissakin maissa kuin Suomessa. Esimerkiksi Kiinassa länsimaalaisen näköinen mies joutuu kuulemma yökerhossa hätistelemään kiinalaistyttöjä loitommalle, jos haluaa olla rauhassa iskuyrityksiltä. Pohjimmiltaan ilmiössä lienee kyse evoluutiosta ja tarpeesta mahdollisimman erilaisten geenien sekoittamiseen höystettynä mielikuvilla varakkuudesta, fiksuudesta, käytöstavoista tai sukukalleuksien koosta. Ilmiötä vielä tehostanee se, että ainakin pidemmäksi aikaa ulkomaille lähtevät lienevät keskimääräistä avoimempia, sosiaalisempia ja itsevarmempia. Ujot tuppisuut jäävät useimmiten kotiin.

Ei siis mikään maailmaa mullistava havainto, mutta sopivan tunteita herättävä aihe, jonka voi nostaa otsikoihin, jos tarvitaan lisää klikkauksia ja irtonumeromyyntiä hiljaisella uutisviikolla. Tässä mielessä Hesarin ajoitus kyllä hieman ihmetyttää. Olisin kuvitellut, että nykytilanteessa löytyisi muitakin mielenkiintoisia uutisia, mutta toisaalta niitä varten joutuisi ehkä selvittelemään taustoja ja lähettelemään toimittajia ympäri maailmaa ynnä muuta ikävän vaivalloista.

Varsinaisesti minua kuitenkin hämmästyttää keskustelussa säännöllisesti esiintyvä käsittämätön yleistäminen. "Ulkomaalaisia miehiä" käsitellään yhtenä ryhmänä, josta lauotaan yleistäviä mielipiteitä siitä, millaisia he (kaikki) muka ovat. Samat lehdet, jotka ovat vuosia tolkuttaneet meille, ettei saa sanoa, että kaikki muslimit tai kaikki somalit olisivat tietynlaisia, julkaisevat surutta juttuja, joissa kaikki ulkomaalaiset miehet niputetaan yhteen ryhmään, ja ruoditaan heidän ominaisuuksiaan. Mihin hävisi ajatus siitä, että kaikkiin pitäisi suhtautua yksilöinä eikä viiteryhmänsä edustajina?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

On tosiaan erikoista niputtaa kaikki "ulkomaalaiset" samaan nippuun. Naiset perustelevat kiinnostustaan sillä, että "ulkomaalaiset" miehet ovat varakkaita ja hyvin koulutettuja. On vaikea yhdistää näitä perusteluita siihen suureen osaan maahanmuuttajia, jotka ovat kotoisin enimmäkseen Venäjältä, Itä-Euroopasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta.

Aihe vaikuttaa varsin monimutkaiselta. Tutkimusten mukaan ihmiset ovat paljolti homogamisia eli suosivat samankaltaisiaan. Toisaalta on naisryhmä, joka nimenomaisesti etsii etnisesti erilaisia kumppaneita. Joissain tapauksissa tämä voidaan yhdistää kulttuurisiin mielikuviin ja ihanteisiin. Joukosta varmasti löytyy myös kyllästymistä oman etnisen ryhmän parisuhteisiin ja jopa suoranaista kostoa.

Tälleen akateemisesti koulutettuna, koulutettujen naisten näkemykset vaikuttavat varsin eriskummallisilta. Sikäli kun itsellä on ollut pyrkimystä pariutumismarkkinoilla, aina on tullut vastaukseksi: "Kuule, et nyt ihan ole mun tyyppiä. Alas nyt jo painua mun näköpiiristä."

No sekään, jos naisilla on ollut kymmeniä suhteita ulkomaalaisten tai muidenkaan miesten kanssa, kuten joillain noiden artikkelien haastatelluilla, ei juuri anna kuvaa naisesta, jonka kanssa voisi olla mielekästä harkita mielekästä parisuhdetta.

Tämä on ehkä jotenkin kuvaavaa:

    «Sivori uskoo naisten kiinnostuksen johtuneen puhtaasti siitä, että suomalaiset miehet eivät ole yhtä avoimia puhumaan tunteista, seksistä ja rakkaudesta. "Naisiin ehkä tekee vaikutuksen ulkomaalaisten miesten itsevarmuus ja osaltaan stereotypiat kuumista latinorakastajista."»

Eli kun koulutetut suomalaiset miehet eivät alennu viettelemään naisia valehtelemalla ja puhumalla nk. paskaa, mikä on tavanomaista monissa muissa kulttuureissa, suomalaismiehet jäävät yksin. No eipä silti, etteikö se nykyään olisi yleistä Suomessakaan; suomalaismiehet oppivat, mutta naiset vielä eivät.

Artikkelin väite ulkomaalaismiesten "paremmasta" viestintäkyvystä herättää monia kysymyksiä. Olisiko kyse suomalaisen kulttuurin kontekstuaalisuudesta - suomalaismiehet viestivät kuvitellen naisen ymmärtävän koko maailmankaikkeuden, kun vain katsoo tämän silmiin kaurismäkeläiseen tapaan. Kulttuurisesti löyhempään kansainväliseen kontekstuaalisuuteen ajautuneet naiset kuitenkin odottavat suorempaa viestintää.

Toisaalta on niin, että erityisesti amerikkalaisilla - jotka ovat suurin ulkomaisten aviomiesten ryhmä - on erittäin voimakas ilmaisutaidon perinne. Yhdysvallat on äärimmäisen kontekstivapaa kulttuuri, jossa ilmaisu on voimakasta ja omaa yksilöllisyyttä
korostetaan ja markkinoidaan äärimmäisen voimakkaasti. Sikäli kun vahva itsetunto on tärkeä signaali miehen statuksesta, kiinnostuksen herääminen on ymmärrettävää. Samalla on ymmärrettävää, etteivät vastaavasti käyttäytyvät amerikkalaisnaiset ole kovinkaan kiinnostavia suomalaismiehille - eivätkä amerikkalaismiehille. Suomalaisnaiset ovat amerikkalaismiehille ehkä vähän samaan suuntaan kuin aasialaiset naiset suomalaismiehille.

Jukka Mäkinen

Juu, tuossa kun on tullut sivusta seurattua jonkin aikaa aussituristien säheltämistä, niin alkaa se suomalainenkin pieruverkkariäijä näyttää siistiltä. Keskiverto miespuolinen aussituristi on kaljamahainen, lyhytjalkainen, niskaton, siilipää, bulldogin naamalla, tatuoinneilla ja kolmen promillen kännillä varustettu. Sen lisäksi niillä menee KAIKKI vokaalit väärin. Naisväki on pitkälle samanlaista. Ilmeisesti ne on sitä karkoitetun väen jälkeläisiä.

Joskus kun tulee joku sivistuýneempi aussi vastaan (niitäkin on, silti vokaalit menee väärin), niin ne kyllä selvsti häpeävät bailajengin käytöstä, ja pysyttelevät eri alueilla tai eri kaupungissa.

Toimituksen poiminnat