Riskinotto ei kuulu julkiselle sektorille
Kauppalehti kertoo Suomen valtion aikovan ottaa vientiponnisteluissa maakohtaista riskiä nykyistä enemmän julkisin varoin. Jutussa ei selitetä mitä tämä tarkalleen ottaen tarkoittaa, mutta lähtökohtaisesti riskin otto julkisin varoin ei kuulosta ollenkaan hyvältä ajatukselta. Julkisin varoin ei pitäisi ottaa oikeastaan mitään sen suurempia riskejä kuin, että meteoriitti putoaa julkisin varoin rakennetun sairaalan päälle. Riskeillä kun on se ominaisuus, että ennemmin tai myöhemmin ne realisoituvat, ja silloin olisi oikeudenmukaisuuden ja usein käytännöllisyydenkin kannalta erittäin tärkeää, että riskin otosta olisivat päättäneet ne samat henkilöt, jotka joutuvat myös vastuun kantamaan. Kun pörrätään "julkisilla" (eli veronmaksajien) varoilla, ne eivät koskaan ole sama henkilö.
Julkisen sektorin tehtävä on tuottaa kansalaisille tietyt peruspalvelut. Se, mitä kaikkea tuohon pakettiin kuuluu on tietysti ikuisuuskysymys, mutta poliittisen kentän kaikki laidat hyväksynevät sen, että julkisilla palveluilla on jokin tietty perustaso, mitä ne eivät saa alittaa. Täten olisi myös johdonmukaista, että niillä olisi jokin yläraja, mitä enempää ei kansalaisille tarvitsisi tuottaa. Joka tapauksessa yksi yhteinen nimittäjä julkisen sektorin toimialoilla on, ja se on vakaus. Niiden pitää olla vakaita siten, että esimerkiksi sairaat pystytään hoitamaan, katutappelut rauhoittamaan ja tulipalot sammuttamaan riippumatta siitä, miten suomalaisten yritysten osakkeiden arvo Lontoon pörssissä muuttuu. Riskin ottaminen sopii tähän todella huonosti.
Riskin ottamisen tulisikin kuulua pelkästään yksityiselle sektorille. Siellä voi jokainen omilla (tai joiltakuilta molemmin puolin vapaaehtoisella sopimuksella lainaamillaan) rahoillaan ottaa sellaisia riskejä kuin haluaa. Riskin onnistuessa osa sen tuotosta pakko-otetaan veroina julkisen sektorin palveluiden pyörittämiseen ja osan saa pitää riskin ottaja itse. Jos jälkimmäinen osuus on riittävän suuri, niin se motivoi yrittämään ja kun yrittäjiä on tarpeeksi monta, saa julkinen sektori tavoittelemansa tulovirran melko tasaisesti -- kunhan ei innostu tavoittelemaan hetkellisesti ylisuuria tuloja esimerkiksi verotusta kiristämällä tai ottamalla riskiä. Näin luodaan yritteliäisyyteen ja työntekoon kannustava ilmapiiri. Julkisen sektorin tehtäväksi jää varmistaa, ettei se yrittäjä, jonka kohdalla otetut riskit realisoituivat, kuole nälkään. Näin hän pystyy ehkä yrittämään uudestaankin, ja ehkä sillä kerralla jo onnistuu.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Jani, luotaat ratkaisuja periaatetasolla ja väistämättä otsikkosi mukaisesti tulee (kuten varmasti monelle muullekin) mieleeni julkisin varoin otetut mielettömät, perusteettomat, Unionin perussopimuksen vastaiset riskit, siis takaukset. Ongelmat, jotka ovat muotoa ERVV, EVM, EKP, IMF, LTRO...ja lopulta EVVK. Tässä yhteydessä pitänee muistuttaa yhä Kataisen tekosesta valtiovarainministerinä toimiessaan ja Kiviniemen osuudesta asiassa pääministerinä, vrt.
http://www.adressit.com/katainen_ja_kiviniemi_toim...
Olemme varmasti monessa hyvin eri mieltä, mutta tästä tekstistäsi kiitän. Kunpa julkisen sektorin vakauteen voisi luottaa, voisi myös yksityinen sektori toimia pitkäjänteisesti ja jopa riskejä ottaen kasvaa, kiitos julkisen vakauden ja tilausten. Päivän uutisointi puolustusvoimien toimintojen alasajosta on tähän nähden päinvastaista myös yksityisille toimijoille ja riskit realisoituvat vaikutusalueilla oheistyöttömyytenä, kenties konkursseinakin.
Ilman julkisen vallan riskinottoa, kuten ELY (ennen KTM-piirit), Finnvera (enen KERA ja Valtion takuukeskus), Tekes yms; olisimme mielestäni aivan eri tilanteessa monilla toimialoilla. Suomen PK- kenttä on nuori verrattuna kilpailijamaihin (vahvistunut vasta savupiipputeollisuuden rakennemuutoksen myötä ja EU:n siivittämänä). Yrittäjä kantaa riskin aivan varmasti siihen saakka, mihin rahkeet riittävät, mutta se ei useinkaan kv-kentillä mahdollista kasvua. Kun valtion takausinstrumentit toimivat mm. Saksassa ja Ruotsissa - ei taida oikein vaihtoehtoja olla, paitsi tyytyä vaihtotaseen suurenevaan alijäämään. Kuka siinä voittaa. Eihän meillä olisi telakkateollisuutta ollut enää 20 vuoteen ilman valtion takaustoimia.
Mää oon kyllä sitä mieltä, että jos Suomessa ei ole kannattavaa rakentaa nyt vaikkapa laivoja tai vientituotteita niin silloin on rakenteisiin puututtava syvempää.
Jälleen kerran vääristetään kilpailua. Mitä tapahtuu niille yrittäjille ja yrityksille jotka eivät satu valtiopuulaakien kriteerejä täyttämään ?
Kyllä on kannattavaa rakentaa. Takuuthan ovat luonteeltaan toimitustakauksia (pienempiä projekteja on vuosittain satoja EU:n ulkopuolelle, joista yritys maksaa takaajalle (esim. Finnvera) korvauksen ajasta riippuen). Mutta kun asiakas vaatii takauksen (haluaa siis varmuuden yrityksen toimituskykyyn)ja kun esim. Etelä-Korea, Saksa tai Ruotsi sen antavat niin jos haluat olla kilpailussa mukana niin siitähän tässä on kysymys. Pohjimiltaan siis kysymys on suomalaisen valtion organisaation luottamuksesta suomalaiseen yritykseen. Ilman yritystutkimusta sitä ei toki koskaan anneta. Sanoisin että malli on ollut varsinainen Sampo työpaikkojen ja verotulojen myötä. Miksipä tuota ei lisättäisi. Tämmöistä tämä kansainvälinen kilpailu on - valitettavasti. Toki valtaosa viennistä sujuu ilman mitään tukitoimia, mutta usein uuden yrityksen kasvaessa näitä tukitoimia tarvitaan. Jos ei ole halua tukea niin ei pidä kysellä kasvuyritysten perään. Mutta kun ne palvelut tarvitsevat niitä veroeuroja.
Olikohan tämä nyt toinen juttu mistä olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Waau..alkaa tässä jo itseäkin epäilyttämään mihin tämä tie vie.
Tämähän on porvarillista sosialismia parhaimmillaan mitä ei tuomita sosialismiksi oikeastaan missään oikeistolaisissa piireissä..
Julkinen sektori ei tietenkään voi ottaa riskejä yritysten tapaan, joiden on pakko ottaa riskejä.
Julkinen sektori rahoitetaan verovaroin, pakkoverolla, samoin kuin YLE, joka siis on osa julkista sektoria. Julkisen sektorin, tai YLE:n ei siis tarvitse muuta kuin kuluttaa ne rahat mitä se kansalta kerää. Eihän siihen voi mitään riskiä liittyä?
Jos julkisen sektorin varoja, siis verovaroja, käytetään Suomalaisten yritysten viennin eristämiseen, niin ei siinä mitään riskejä ole.
-------
Sen sijaan yksityisten yritysten oma vienninedistäminen on riskipeliä, sillä yritysten pitää sen vienninedistoiminnankin kustannukset peittää viennistä saatavilla tuloilla.
-----------
Mitä siis tarkoitetaan verovaroilla kustannetun vienninedistämisen riskeillä? Kustannuksista vastaa veronmaksaja ja hyödyn korjaa yritykset, vaikka välillisesti voittojen verotuksen ja paremman työllisyyden takia valtiovaltakin voi hyötyä.
.
Jani,
voisit ottaa jotain kantaa kommenteihin. Yrityshän maksaa kaikkien kulujensa jälkeen jääneestä tuloksesta neljänneksen valtiolle veroina. Kai sillä jonkinlaista palveluakin voi toivoa.
En kannata sitä, että veronmaksajien rahoin tuetaan yritystoimintaa. En, vaikka se joskus johtaisi hyviinkin lopputuloksiin. Saanko minä muka varastaa sinulta satasen, jos voitan sillä vedonlyönnissä 200 ja palautan sinulle takaisin 150?
Niin, ja verotuksesta vielä: yleisesti ottaen verotusta tulisi mielestäni keventää reilusti. Kuten kommenttisikin tuo esiin, korkeat verot johtavat vain kierteeseen "minä olen maksanut veroja, joten kai saan vaatia jotain palveluakin". Sitä palvelua sitten vaativat kaikki veroja maksavat, ja kaikille ei kuitenkaan pystytä kaikkea heidän vaatimaansa tarjoamaan. Verojen suhteen on myös epäselvää kuinka paljon kuka on maksanut mistäkin. Jos toimittaisiin omilla rahoilla, mitään ongelmaa ei olisi.
Kannattaisitko yrityksille verotuksessa Viron mallia myös Suomessa.
En ihan tarkkaan tiedä, millainen Viron malli kokonaisuudessaan on, mutta siinä mielessä ainakin, että siellä verotus on kevyempää. Kai se on myös (valtion kannalta) fiksu idea, että veroja maksetaan vasta, kun yrityksestä otetaan rahaa pihalle, vaikka se yksilönvapauksia loukkaakin.
12 10:55 Jani Korhonen
"En kannata sitä, että veronmaksajien rahoin tuetaan yritystoimintaa. En, vaikka se joskus johtaisi hyviinkin lopputuloksiin."
Onhan se tietenkin vähän sama juttu kuin kaupan esteet päinvastoin ajateltuna. Kaupan esteillähän kerätään valtiolle rahaa, kaupan edistämisessä taas käytetään valtion rahaa kaupan edistämiseen.
Periaatteessa molemmat ovat yhtä tuomittavia asioita. Toisaalta kansallisesta näkökulmasta kotimaisen elinkeinoelämän vientiponnistelujen tukeminen on välttämätöntä niin kauan kuin se on sallittua ja niin kauan kuin muutkin sitä tekevät. Kansallinen lähtökohta on siis itsekkäästi otettava käyttöön vaikka tämä onkin globaalilla tasolla tyhmä käytäntö.
.
Arvo Kuusela: "elinkeinoelämän vientiponnistelujen tukeminen on välttämätöntä niin kauan kuin se on sallittua ja niin kauan kuin muutkin sitä tekevät."
Juu, tuon myönnän. Suomen kaltaisen pienen valtion ei toki ole mitään järkeä olla oikeudenmukaisuuden edelläkävijä. Sama juttu kuin siinä, että mielestäni maailmasta pitäisi lakkauttaa kaikki armeijat, mutta ei toki Suomen armeijaa ensimmäisenä. :-)
> Julkisen sektorin tehtävä on tuottaa kansalaisille tietyt
> peruspalvelut.
Sektorit eivät tuota mitään. Vain kansalaiset. Siis yhteiskunta.
Itse näen valtion ja kuntien tehtäväksi enemmänkin ostaa ja myydä noita palveluja yhteiskunnalta. Ja senkin vain siltä osin kuin yhteiskunta ja sen jäsenet eivät osaa tai pysty näitä palveluja tuottamaan tai kuluttamaan.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 13 kommenttia